Arjessa, ja oikein erityisesti viikonloppuisin, musiikki on suuressa roolissa kodissamme. Koska tuvassamme ei ole televisiota, soi meillä radio usein puuhastelujen taustalla ja fiilistelemme suosikkimusiikkia – tai nuoruuden klassikoita – Spotifysta.
Vanhassa kodissani Lahdessa keittiössä oli toista sataa cd-levyä ja -soitin jatkuvassa käytössä. Cd-soitin, jonka olin saanut aikoinaan vanhemmiltani joululahjaksi yläasteikäisenä vuonna 1997 ja joka oli kulkenut mukanani toistakymmentä muuttoa, tuli raksa-aikaan tiensä päähän – kunniakkaassa 20 vuoden iässä.
Nuo cd-levyt ovat edelleen tallessa, enkä osaisi luopua niistä ainoastakaan – niitä on kertynyt tuolta vuodesta 1997 lähtien aivan viime vuosille saakka. Mukana on kaikkea Metallicasta Opethiin, Irinasta Antti Tuiskuun, HIM:istä Kotiteollisuuteen ja CMX:stä Ismo Alankoon. Jokainen levy kertoo tarinaa kulloisestakin elämänvaiheesta – minulla musiikkiin sitoutuu vahvoja tunteita ja jonkun tietyn kappaleen kuuleminen voi lyödä päälleni siihen liittyvän tunteen menneisyydestä oikein riipaisevan lujaa!
Tähän kotiin muuttaessa mukanamme oli ainoastaan radio ja pieni langaton kaiutin, jonka ostimme 2015 matkaltamme Bulgariassa. Radio teki tenän tovi sitten – tai se ei tahtonut enää löytää Radio Suomipopin taajuutta kunnolla, joten päädyimme etsimään tuvan sisustukseen sopivaa edullista, mutta kaunista ja meidän tarpeisiimme soveltuvaa langatonta kaiutinta avohyllyllä säilytettäväksi.
…Ostoslistalla on edelleen myös talon henkeen sopiva LP-soitin, josta mieskin on ehkä vähitellen innostunut. Varsinkin viikonloppuisin vietämme aikaa lueskellen – tai kuten tänään, leipoen – tuvassa, joten mikä sopisikaan paremmin viikonloppujen leppoisaan tunnelmaan kuin nostalgisesti rahiseva LP?!
Tämä keittiön avohyllyllä kovassa käytössä oleva valko-harmaa SilverCrest Bluetooth -kaiutin löytyi puolivahingossa ruokaostoksia tehdessä Lidlistä reilulla parilla kympillä!
Sisäänrakennettu akku kestää todella hyvin – mainoslauseiden mukaan kuusi tuntia musiikin toistamista – ja äänenlaatu on ainakin näin amatöörifiilistelijöiden korvaan todella hyvä.
Jos jotain rakentavaa palautetta pitäisi antaa, niin oman puhelimeni (Sony Xperia) kanssa äänen säätäminen ei ole niin sulavan portaatonta, kuin mieheni puhelimen (Honor) kautta musiikkia toistettaessa. Oma puhelimeni ei myöskään jostain syystä näytä kaiuttimen akunvarausta – toisin kuin mieheni puhelin! …Eli ehkä kritiikki osuu enemmän Sonyn, kuin tämän kaiutinvalmistajan, suuntaan…
Kuvissa esiintyvän keraamisen (Made in Japan) pikkukipon löysin tovi sitten kirpputorilta ~euron hintaan ja ihastuin kertaheitolla.
Hetkeä myöhemmin kipon kaveriksi löytyi (muistaakseni Kodin Terran alennusmyynnistä) pikkuruinen viherkasvi parilla eurolla. Kasvi on menestynyt upeasti läpi talven keittiön ikkunan äärellä, vaikka olin henkisesti valmistautunut sen nuupahtamiseen kaamoskaudella.
Iittalan Taika -metallirasioita on kotiimme löytynyt kaksi; toinen minun ja toinen miehen tuomana aiemmista sinkkukodeistamme. Saman sarjan kaadin (ylähyllyllä) on syntymäpäivälahja mieheltä ja isommalta pojalta muutaman vuoden takaa, ja mustavalkoista Taikaa onkin vuosien varrella hankittu myös mm. suurina mukeina, 0,6l kulhoina sekä kookkaana 2,8l kulhona. En ole koskaan innostunut Taika- sarjasta sinisenä tai punaisena, mutta tämän raikkaan mustavalkoisen version myötä olen rakastunut astiaston kuviointiin.
Kevättä kohti keittiön avohyllytkin kaipasivat kevennystä ja ilmavuutta, joten innostuin keräämään hyllyllä aiemmin esillä olleet lempikupit takaisin astiakaappiin ja nostin tilalle erilaisiin lasipurkkeihin säilötyt aamiaistarvikkeet.
Nuo Ikean puukantiset lasipurkit ovat täydellisen kokoisia myslipakkauksille – ja niin kauniita. Molemmat olen kirpputoreilta löytänyt erinomaisessa kunnossa ja nyt, kun vihdoin olin harkinnut ostavani vastaavia pari lisää ihan uutena, (sillä järkevään hintaan purnukoita ei ole käytettynä tullut vastaan) niin kyseistä tuotetta ei enää ilmeisesti olekaan Ikean valikoimassa… *Huokaus*
Kerään myös vanhoja ’säilöntäpurkkeja’ kirpputoreilta – osa toki on myös uustuotantoakin, mutta tärkeintä ehkä tuo kierrätys ja uusiokäyttäminen, sekä löytämisen riemu – erilaisille kuiva-aineille. Tähän avohyllylle pääsi esille vain muutama pienempi, mutta kuiva-ainekaapeissa löytyy purnukoihin säilöttynä mm. kaikki jauhot, pastat ja riisit, couscous ja bulgur, sokeri, suola…
Tällaiseen purnukkaan kätketyt vierasvarat voi nostaa tarjolle sellaisenaan kahvipöydän kattaukseen!
Menneenä viikonloppuna kodissamme soi Radio Rockin lisäksi mm. Nirvana ja The Offspring, joista viimeiseksi mainittu on paljastunut pienemmän pojan lempibändiksi. Isompi puolestaan fanittaa Queenia!
…Näin kahden pojan äitinä, vanhana poikatyttönä, sydäntä lämmittää nuo lasten tämän hetkiset musiikkimieltymykset. Toki niinhän sitä itsekin on paljon suosikkimusiikkiaan imenyt äidinmaidossa perintönä omilta vanhemmiltaan; lapsuudenkodissani raikunut Carola (muistatteko, tunnetuimpia lauluja mm. Penkki, puu ja puistotie, sekä Mä lähden stadiin ja Herrojen kanssa pellon laidassa?!) löytyy yhä soittolistaltani siinä missä Linkin Park, Coldplay tai U2.
Joskus hiljaisuus on parasta viikonlopuissa, mutta
toisaalta lapsen kanssa vietetty hurja tanssihetki hiki päässä lempimusiikkisi tahtiin voi olla vähintään yhtä rentouttavaa!
Näyttääpä kivalta! Mulla on niin tekniikkaorientoitunut puoliso, että keittiöön oli hiljattain ilmaantunut joku ihme purkki, jolta voi kysellä säätä ja kuunnella vaikka radiota.;)) Välillä en saa koskea valokatkaisijoihin, kun on koe meneillään.:P
Mulla on sulle haaste blogissa!<3