KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rouva Kustannus
Klo 04:50. Istahdan hiljaisessa kodissa alakerran tv-huoneen lattialle ja käynnistän rahin päälle nostamani läppärin. Molemmat lapset nukkuvat edelleen – pienempi toivottavasti vielä edes tunnin – joten saan varastettua pienen hetken omaa aikaa, ennen arjen tohinoiden käynnistymistä ja töihin lähtöä.
Tämä on minun hetkeni. Minun pieni pala rauhaa. Ja mitä teen?
Bloggaan.
Listalle on kertynyt monia aiheita, joihin haluaisin ehtiä tarttumaan, mutta tiedän jo valmiiksi, että osa niistä ehtii vanhentua ennen kuin tulee se varhainen aamuhetki, että voisin niihin paneutua. Valokuvaamaan en eilenkään valoisan aikaan ehtinyt, joten tiedän, että tänään aamulla kirjoittamani juttu saa kuvituksen vasta huomisaamuna – jos siis ehdin tänään illalla valokuvaamaan ja viimeistään huomenna aamuvarhain kuvat läpikäymään, siistimään ja lisäämään niihin blogin nimen.
Tämä on pitkäjänteistä työtä. Työtä, vaikka onkin vielä harrastus. Tai siis harrastus, jota varten minulla on oma pieni yritys. Eli kuitenkin toinen työni?
Moni, joka ei ole heittäytynyt tähän bloggaamisen maailmaan, ei välttämättä ymmärrä, miten laji on tyyppiä ALL IN.
Blogin pitäminen ei ole ’pelkkää’ kirjoittelua ja kuvien jakamista netissä. Se ei missään tapauksessa ole jatkuvia bloggaajakekkereitä. Ja varsinkaan se ei ole ilmaisten tavaroiden saamista!
Mitä bloggaja-arki sitten minulle on?
- Aamuvarhaisia tai iltamyöhäisiä hetkiä (kun muu perhe nukkuu) tietokoneen ääressä.
- Julkaisujen suunnittelua kalenteri kädessä.
- Sähköposteihin vastaamista.
- Yhteistyökuvioista neuvottelua ja yksityiskohtien sopimista.
- Aiheeseen tutustumista, eli taustatyön tekemistä. Tämä voi olla yhteistyökumppanin tuotteeseen ja yritykseen tutustumista, seuraavan postauksen aiheeseen lisätiedon hakemista – tai vaikka kirjan lukemista ja luetun palastelua – jotta tekstistä tulee sinun näköistäsi, sinun omalla äänelläsi kerrottua.
- Kuvituksen suunnittelua ja mahdollista kuvauspaikan selvittelyä. Useimmiten onneksi oma koti ja puutarha riittää taustaksi.
- Valokuvaamista.
- Valokuvien käsittelyä.
- Tekstin tuottamista. Ja pienen tauon jälkeen tekstin läpilukemista, korjailua ja täydentämistä.
- Kuvituksen ja tekstin yhteen sovittamista.
- Julkaisun jälkeen postauksen jakamista some-kanavissa (Kublon FB-sivusto, Villa Kotirannan FB-sivusto, erinäiset FB-ryhmät jutun aihealueesta riippuen, Instagram…).
- Blogijulkaisujen välissä blogin FB- ja IG-tilien päivittämistä tarinaan sopivin julkaisuin.
- Laskutusta.
- Kirjanpidon pitämistä. Kuittien mapitusta ja Excelin täyttämistä vähintään viikoittain.
- Lukijapalkintojen paketointia ja kiikuttamista postiin.
- Yritysyhteistyötuotteiden hakemista postista tai yhteistyökumppanilta.
- Lukijatietojen seuraamista ja lukijakäyttäytymisen analysointia (GoogleAnalytics).
- Muiden blogien seuraamista ja benchmarkausta; mitä joku toinen bloggaaja tekee erinomaisesti ja kuinka voin ottaa siitä itse oppia, luoden jotain aivan omannäköistäni?
- Seuraamista, missä olen nyt, pohdintaa, minne haluan edetä ja suunnittelua, miten ja millaisilla askelilla sinne pääsen.
Ottaen huomioon kaikki blogin parissa käytetyt tunnit – joista itse kirjoittamiseen menee lopulta vain murto-osa – täytyy todella rakastaa lajia, jotta jaksaa tarttua toimeen päivästä ja vuodesta toiseen!
Eli jos tavoitteesi on pikaisesti ja pienellä vaivalla saada mainetta ja mammonaa, niin voit suosiolla jättää bloggaamisen väliin….!
Bloggaaminen yksityishenkilöillä alkaa useimmiten harrastuksena – rakkaudesta lajiin – mutta ennen pitkää muuttuu luontevasti tavoitteelliseksi tekemiseksi. Kun tarinasi on muotoutunut näköiseksesi, lukijakunta löytynyt ja vakiintunut, kun yritykset kiinnostuvat yhteistyöstä kanssasi – silloin joudut viimeistään pysähtymään ja päättämään, mihin suuntaan haluat blogiasi – ja tekemistäsi – viedä.
Voit toki tuossakin tilanteessa päättää edelleen jatkaa vanhaan malliin; kirjoittaa harrastuksena, ilman tarkempaa suunnitelmaa tai mietittyä rakennetta – eräänlaista ’blogikarttaa’ – tarttuen aiheisiin, jotka sillä hetkellä tuntuvat hauskoille, olla sen kummemmin miettimättä, missä haluat blogisi olevan vaikka vuoden kuluttua.
Mutta jos olet kaltaiseni (luonteeltaankin) tavoitteellinen tekijä, haluat kehittyä bloggaamisessa ja viedä blogiasi seuraavalle tasolle, suosittelen todella lämpimästi tarttumaan sisällöntuottamisen rautaisen ammattilaisen, Rouva Sanan, kirjoittamaan Bloggaajan käsikirja -oppaaseen!
Ja vaikka vasta mietit, onko bloggaaminen sinun juttusi; luettuasi Bloggaajan käsikirjan tiedät paremmin mistä on kyse ja mihin olet heittäytymässä mukaan – kirja on todella kattava perustietoteos bloggaamisen maailmaan.
Villa Kotiranta -blogi on pitänyt minua vauhdissa jo reilut neljä vuotta, enkä enää osaisi edes ajatella, mitä arkeni olisi ilman tätä ra(s)kasta harrastusta – tai paremminkin elämäntapaa.
Blogin ulkoasu on muuttunut vuosien varrella – jopa blogin osoite ja blogialusta – kirjoitustapani on kehittynyt, tarinani punainen lanka on vahvistunut ja ydin kirkastunut. Osa näistä olisi kehittynyt tekemisen sivussa hommaan harjaannuttua, mutta osa taas on vaatinut aktiivista suunnittelua, benchmarkausta ja tavoitteiden kirkastamista itselle.
Luettuani Bloggaajan käsikirjan – tai paremminkin ahmittuani sen erään työmatkan lentojen aikana – löysin taas aivan uutta intoa ja uusia kulmia tarttua tekemiseni kehittämiseen.
Rouva Sanan neuvojen pohjalta onnistuin viimein kehittämään eteenpäin omaa tapaani suunnitella tulevia postauksia – ja jopa luomaan itselleni sopivan työkalun siihen!
…Voin nimittäin paljastaa, että perfektionismiinkin taipuvana oman-elämänsä-projektipäällikkönä olen kipuillut perinteisten ja sähköisten kalenterien, sekä erilaisten muistivihkojen ja post-in -lappujen kanssa…
Bloggaajan käsikirja antaa kattavan ohjeistuksen blogin perustamisesta ja juttujen ideoinnista aina tarttuvan tarinan luomisen perusteisiin. Opit, kuinka – ja miksi – asetat tekemisellesi tavoitteita, luot sisältöstrategian ja sisältösuunnitelman. Ja saat hyvän tietopaketin blogin kaupallistamisesta ja vaikuttajamarkkinoinnista – kaupallisten yhteistöiden tekeminen onkin nimittäin aivan eri taiteenlaji bloggaamisesta kiinnostuneille.
Kiitos huikea Rouva Sana tästä kirjasta!
Avullasi löysin taas uudenlaisen ilon ja motivaation bloggaamiseen – me kaikki tiedämme, että välillä tämä touhu puuduttaa, kuten mikä tahansa työ, ja tällaisia ajatuksia herättäviä inspiraationlähteitä tarvitaan!
Tiedän, että tämä teos jää työpöydälleni ja tulen tarttumaan siihen tulevaisuudessa usein – hakien inspiraatiota, ohjeita ja tukea.
