…Niin kevään ensimmäiset perennat, hedelmäpuut kuin rikkakasvitkin – kaikki sulassa sovussa!
Viides kesä Villa Kotirannan pihapiirissä – ja toisaalta vasta toinen kesä tässä asuen – mutta yhä edelleen pihamme on suurta myllerrystä ja hätäpäissään tilapäispenkkeihin valeistutettuja kukkasia.
Odotan sitä kesää, kun piha on muodoiltaan valmis (pengerrykset, tasaamiset…) ja piharakentaminen (kasvihuone, kesähuone, terassit, leikkimökki…) saatu viimein vietyä maaliin. Sitten voin keskittyä miettimään minne kukkapenkit muodostuvat – kun kaikki ei enää ole siirtovaaran alla!
Mutta koska inhoan sitku -elämään sortumista, koetan nauttia parhaani mukaan tästäkin kesästä kaikkine piha-askareineen, voikukkineen ja kivikasoineen. Yritän nähdä ohi rikkaruohojen ja tarttumista odottavien töiden, ja keskittyä niihin kauniisiin yksityiskohtiin ympäri puutarhaa, jotka tuottavat minulle iloa ja antavat voimia saattaa pihan muokkausta vähitellen valmiiksi.
Naapuritontilla omenapuut ovat jo täydessä kukkaloistossa, kun taas oman pihamme vanhat puut sekä viime kesänä istutetut nuorikot vasta aloittelevat kukintaansa.
Maltillisen kukinnan vuoksi en uskalla elää toivossa, että tänä kesänä saisimme viime vuoden kaltaisen ~250kg omenasadon, mutta toisaalta viime kesän ~200l omenamehuerästä on vielä melkoisesti jäljellä.
Ja yleensähän se taitaakin mennä niin, että joka toinen vuosi on hyvä satovuosi ja joka toinen tulee omenaa niukemmin.
Ja siinä missä omenapuut vasta puhkeavat kukkaan, on tänä kesänä istutettu pilariluumu jo kukintansa loppuvaiheessa tiputtanut valkoiset terälehtensä.
…Uskaltaisinko toivoa muutamaa luumua jo tänä ensimmäisenä kesänä maisteltavaksi…?
Myös marjapensaat ovat jo toukokuun loppua kohti siirtyneet kukkimisesta raakileiden tuottamiseen.
Siinä missä olen kukintojen vähäisen määrän vuoksi hieman huolissani omenapuiden tämän vuotisesta sadosta, näyttäisi marjapensaat tuottavan tänä vuonna runsaan sadon. Jopa vuosikymmeniä vanhat pensaat ovat täynnä raakileita!
Viime kesän lopulla anopilta saatu amppelimansikka unohtui ensi lumen alle kasvimaalle talvehtimaan – olin siis aikonut heittää sen menemään, sillä en jotenkin tullut edes ajatelleeksi, että tosiaan, amppelimansikan taimethan säilyvät talven yli – ja vähitellen taimiin on ilmestynyt kukkasia!
…Sinällään kiva yllätys, koska viime kesänä tämä amppelillinen mansikantaimia ei tuottanut ainoatakaan makupalaa…
Meillä myös luonnonvaraiset kasvit – kuten metsämansikka ja villivadelma – ja ihan vain kauniisti kukkivat rikkakasvilajikkeet saavat elellä ilman kitketyksi tulemisen vaaraa.
Koetin maanmuokkauksen alta pelastaa metsämansikkaa myös viralliseen mansikkapenkkiinkin, mutta saa nähdä kuinka juurtuivat ja tuottavatko satoa. Mutta tontin laitamilla rehottavat luonnonvaraiset vadelma- ja mansikkapensaat ovat erityisesti lasten rakastamia napostelupaikkoja, joiden ääreen kipaistaan satokauden ajan monta kertaa päivässä.
Kasvimaan puolella monivuotinen ruohosipuli rehottaa jo valtavana pensaikkona ja kukintoja on tulossa oikein ennätyksellinen määrä.
Annan ruohosipulin kukkia joka kevät kaikessa rauhassa, koska nuo violetit kukkaset värittävät kauniisti keväisin vielä niin karun oloista kasvimaata.
Tänä vuonna aion taas pakastaa ruohosipulia öljyssä jääkuutiorasioiden avulla – viime kesän kuutiot on jo palttiarallaa kaikki käytetty talven kokkailuissa. Heitän esimerkiksi makkarakeittoa valmistaessa pari kuutiota keiton sekaan sulamaan ja maustamaan ruokaa.
Ennätyksellisesti kukkii myös kullero tänä vuonna kukkapenkeissä!
Olen isältäni saanut kolme kulleron taimea vuosien varrella ja kertaakaan ne eivät ole kukkineen näin runsaasti. Jäinkin miettimään, että voisiko tähän syynä olla Kekkilän kevätlannoite, jota tänä keväänä ensimmäistä kertaa innostuin kokeilemaan puutarhassamme…?
Keltaisena väriläikkänä toukokuun alkupuolella kukkinut kevätvuohenjuuri alkaa niin ikään jo lakastua.
Samaisessa laatikossa liljat nousevat vähitellen mullasta – ensimmäistä kertaa tässä pihassa, sillä ostin sipulit vasta Pihapiiri -messuilta toukokuun alkupuolella.
Tuon (alla olevan kuvan) oikeanpuoleisen kukan nimeä en millään tähän hätään muista… Tämänkin lajikkeen olen saanut äidiltäni hänen kukkapenkistään, missä se kukkii pieni pinkein kukkasin läpi kesän.
Kyseisen lajikkeen haasteena on, että kasvin levitessä sitä joutuu välillä useammankin kerran kesässä kaivamaan maasta ja jakamaan useammaksi paakuksi. Viime kesänäkin sain yhdestä taimesta lopulta jaettua vielä neljä uutta, jotka kaikki ovat nyt täydessä kukassa!
Puutarhassa kukkii myös suuressa ruukussa isältäni toukokuun alkupuolella saamani äitienpäiväruusu. Nämä sateiset ja koleat säät ovat saaneet ruusun kukinnot hieman kärsimään ja kauniin heleän vaaleanpunaiset terälehdet ovat saaneet reunoihinsa ruskeita sävyjä…
Myös viime kevään äitienpäiväruusu kasvaa viereisessä kukkapenkissä – mielenkiinnolla odotan, josko sekin vielä innostuisi kukkimaan. Olen nimittäin kuullut, että yleensä nämä ruusut kyllä talvehtivat, mutta eivät välttämättä enää seuraavina kesinä kuki.
Onko joku saanut äitienpäiväruusun kukkimaan vielä seuraavinakin kesinä?
Sisätiloissakin kukkii jo!
Melkein kaikki tomaatin taimet ovat alkaneet tuottaa nuppuja, ja osa jopa puhjennut kukkaan. Saatanpa siis joutua vielä pölyttäjäksi…
Kasvihuone on edelleen työn alla ja elimme jo kovasti toivossa, että menneenä viikonloppuna olisimme saaneet sen kasaan, mutta lauantainakin aikaa tuhraantui kaikkeen muuhun tärkeään – kuten kampaajalla istumiseen – ja kun vihdoin pääsimme tarttumaan toimeen, alkoikin sataa kaatamalla ja ukkostaa… Onni onnettomuudessa oli appiukko, joka pääsi avuksemme ja sunnuntai-iltana kasvihuoneesta puuttui enää ovet ja tuuletusluukut!
Eli ehkä tällä viikolla pääsen viimein kantamaan tomaatit pois verannalta!
…Alkaa tunnelma verannalla olla parin sadan taimen kanssa jo sen verran tiivis, että en meinaa enää päästä kastelemaan perimmäisiä ilman, että samalla tiputan jotain alas tasoilta ja pöydiltä…
Olohuoneessa myös kolme kiinanruusuani valmistautuu vähitellen kukkimaan.
Olen kaikki kiinanruusuni juurruttanut isältäni saamista pistokkaista ja kieltämättä aika voittajafiilis, kun olen useampana vuonna jo saanut kasvit kukkimaan.
Juuri toukokuun alussa vanhempieni luona käydessä ihastelin isän valtavaa kiinanruusua – siis sitä emokasvia, mistä nämä omani on leikattu pistokkaina – joka oli jo täydessä kukassa. Ja niitä kukkia oli kymmeniä!
Aivan oman postauksensa ansaitsee verannan ikkunalla kukkivat pelargonit, joista suurin osa on tänä keväänä pieninä taimina ostettuja.
Alla kuitenkin muutama kuva noista upeista kukista, jotka ovat syypäitä hymyyni verannan muuten niin ahtaassa tunnelmassa.