Keittiön ikkunasta katsottuna puutarhassa näyttää tällä hetkellä lähes syksyiselle; sadepilvet ovat roikkuneet kylän yllä jo useamman päivän ja erityisesti öiset rankkasateet ovat moukaroineet pihan ja kasvimaan melko surkean näköiseksi…
Hetkeen ei ole tarvinnut sadetintakaan kasvimaalla käynnistää, luonto on auttanut minua tuossa puuhassa enemmän kuin tarpeeksi.
Sateisen viikonlopun iloksi päätin käydä läpi menneellä viikolla puutarhasta ottamiani valokuvia. Jokaisessa kukkapenkissä, kukkapenkin vieressä ja jopa kasvimaalla kukkii – perinneperennat, kesäkukat ja luonnon omat kukkaset (joita toiset rikkakasveiksikin kutsuvat) luovat pihaan satumaisen tunnelman.
Ja kun kukkasia pysähtyy ihastelemaan hieman lähempää – kukkapenkkien kitkeminen on hyvä syy katsella omaa pihaa hieman eri näkökulmasta – paljastuu omasta puutarhasta yksityiskohtia, jotka lähes salpaavat hengityksen kauneudellaan!
Yksi kauneimmista yksityiskohdista, jonka menneellä viikolla löysin ja joka inspiroi tarttumaan kameraan, oli tuo ylimmän valokuvan sormustinkukka ja sen kukinnon vaakatasossa taittumisen vuoksi kasvava varsi; kuinka kaunis muoto varteen onkaan muodostunut ja kuinka upeasti tuo vahingoittunut varsi kantaakaan ylevät kukinnot.
Sormustinkukassa on mielestäni aina muutenkin ollut jotain suorastaan ruhtinaallista – ylevää ja arvokasta.
Mikä onnen tunne siis, että tänä vuonna sain ensimmäiset kukinnot – violetit ja valkoiset – Villa Kotirannan pihaan!
Tänään siis valokuvapainotteinen postaus – aamukahvien äärellä pieni pala puutarhan kauneutta karistamaan pois tuota sateisen lauantain koleaa tunnelmaa, olkaa hyvät!
