Tuvassa saarekkeen yllä on paikka valaisimelle, jota emme ole vielä saaneet hankituksi – eikä sopivaa ole tullut edes vastaankaan. Itse asiassa emme ole asian kanssa edes kiirehtineet, sillä mies suunnitteli keittiön valaistuksen niin erinomaisesti, että jokaiseen tilanteeseen näiden menneen kahden vuoden aikana on löytynyt sopiva valaistus.
Koska suurta tarvetta tuolle valaisimen paikalle ei ole ollut, olenkin innostunut virittämään erilaisia tunnelmavalaisia sen sijaan. Ja kun kotona asuu ikioma sähköasentaja, sain kattoon myös pistorasian valosarjoja varten!
Viime talvena innostuin tuunaamaan saarekkeen ylle tunnelmavalaisimen puuverstaamme remontin yhteydessä löytyneestä vanhasta puuvanteesta ja lähimetsän mustikanvarvuista (kuva alla). Lopuksi kieputin valosarjan jättisuuren kranssin ympärille ja nostin sen juuttinarun avulla saarekkeen päälle.
Tykästyin tähän kranssivalaisimeen niin kovin, etten meinannut raaskia sitä alas ottaa…! Ja kelpasihan sen keittiössä olla lähes vuoden; mustikanvarvut pysyivät kauniin vihreinä pitkälle kesään ja lopulta varvut muuttuivat kauniin ruskeiksi syksyä kohti. Ruskan keltaisilla ja oransseilla vaahteranlehdillä olisin saanut tuunattua kranssista vielä upean syysvalaisimen, mutta ennen tuota toteutusta käsiini suorastaan tipahti uusi DIY-projekti…!
Lisää kuvia tuosta viime talven valaisimesta alla olevasta linkistä;
DIY – Hulavannekranssilla joulun tunnelmaa tupaan
Kiertäessäni kesän aikana paikallisia kirpputoreja, löysin sattumalta suuren puisen vyyhdinpuun. Välittömästi tiesin, että siitä saisi upean kehikon valaisimeen, mutta toteutustapa ei kirkastunut vielä ensimmäisellä – tahi edes toisella – katselukerralla, vaan jouduin palaamaan kirpputorille muutamaan otteeseen.
Aluksi kuvittelin vyyhdinpuuta valaisimeksi tulevaan kesähuoneeseen ruokapöydän ylle. Tilaan ei tarvita voimakasta valoa, vaan nimenomaan pehmeää tunnelmavalaistusta pimeneviin loppukesän iltoihin.
Sitten mietin jo verantaakin, mistä niin ikään puuttuu vielä tunnelmavalaisin pöydän yläpuolelta. Veranta on tilana sen verran suuri – erityisesti poikkeuksellisen korkea huonekorkeus tuottaa omat haasteensa valaisimelle – ettei sinne sovi mikään tavallisen kokoinen valaisin.
Lopulta eräänä iltana, katseltuani ruskeansävyiseksi muuttunutta kattokranssia sain idean; mikä olisikaan kauniimpi ja sopivampi tunnelmavalaisin vanhaan puuverstaaseen kuin vyyhdinpuu ripustettuna saarekkeen ylle?!
Kaivoin netistä valokuvia vastaavista vanhoista esineistä ja koetin selittää miehelle visiotani. En tiedä saiko mies ideasta kerrasta kiinni, vai esittikö vain todella hyvin, mutta näytti lopulta peukkua projektilleni. 🙂
Enää ei auttanut kuin toivoa, että vyyhdinpuu olisi edelleen kirpputorilla minua odottamassa, kun sinne seuraavan kerran ehtisin piipahtamaan…
Koska perheessämme arvostetaan kaikkea vanhaa ja kaunista, ei 9€ hinta vyyhdinpuusta tuntunut pahalle – erityisesti, kun olin pohtinut asiaa toista kuukautta ja tiesin, että jos kyllästyisin valaisimeen tuvassa, sille löytyisi kyllä paikka toisaalla kodissamme.
Saatuani valaisimen kehikon vihdoin kotiin olinkin uuden haasteen edessä; mistä löytää sopiva valosarja?!
Lähes kihisin kiukusta paikallisten kauppojen valosarjahyllyjen äärellä; vaihtoehtoja oli runsaasti – olinhan liikkeellä juuri oikeana sesonkina – ja kauniita valosarjoja oli enemmän kuin olisin uskaltanut edes toivoa, mutta lähes jokainen oli paristokäyttöinen!
Tupaamme tarvitaan ehdottomasti pistorasiaan kytkettävä valosarja, sillä katon pistorasia on valokatkaisimen takana; ei tarvitse keikkua jakkaralla päivittäin napsauttamassa valosarjaa päälle tai käyttää 6h ajastinta – joka ei meille riittäisi käyttöajaksi mitenkään – vaan valot saa tähänkin valaisimeen päälle ja pois katkaisimesta.
Lopulta syyslomaviikon matka Kuopioon ja pyörähdys paikallisessa Citymarketissa tuotti tulosta: täydellinen, valkoisin palloin varustettu valosarja, löytyi pistorasiaan liitettävänä versiona – ja vielä alennuksesta!
Valosarjalle taisi jäädä lopulta hintaa palttiarallaa 10€, eli koko tunnelmavalaisin maksoi ~20€.
…Ja miksikö paristokäyttöisen valosarjan kuuden tunnin ajastin ei käyttöömme olisi riittänyt?
Koska tällä valaisimella on ihan oikea käyttötarkoituskin – ei ainoastaan toimia koristeena.
Koska asumme ihanasti maalla ja pihan puolella, minne tupamme kaikki ikkunat suuntaavat, ei ole muuta valaistusta öisin, kuin ajoittainen kuutamo. Ohitsemme kulkevaa hiekkatietä valaisevat katuvalot jäävät talomme pohjoispuolelle, eivätkä ne valaise – varsinkaan näin lumettomaan aikaan – tippaakaan tupaamme pimeään aikaan.
Öiseen aikaan liikkeellä oleva pienin poikamme, joka hilpaisee unisena joka yö tuvan halki vessaan ja sieltä takaisin, tarvitsee himmeää valoa valaisimaan kulkureittiään. Sytytämmekin siis valosarjan illan pimetessä ja sammutamme sen aamun sarastaessa – ja arkiaamuisin juomme miehen kanssa sen valossa myös varhaisen aamukahvinkin.
Olen niin onnellinen tästä tuunausprojektista!
Todella pienellä vaivalla tupaamme – ja puuverstaan henkeen – täydellisesti sopiva valaisin!
En malta odottaa, että talvi viimein tulisi ja saisimme lumikinokset pihaan – noista valosarjan palleroista kun tulee niin vahvasti lumipallot mieleen ja ajatukset suuntaavat jo tulevaan talveen, jopa jouluunkin.
Ihanaa uutta viikkoa sinulle!
Täällä vielä kaksi viimeistä päivää nautitaan lomasta – mm. kiertelemällä kirpputoreja, joille arkena ei muutoin ehdi. Ehkä uutta tuunattavaakin tarttuu mukaan…. 😉
