Ihan en heti kuun vaihteeseen ehtinyt tämän postauksen kanssa – talven saapuminen näille nurkille on tuonut tullessaan taas monenmoista touhua näin omakotitaloasujalle.
Toki suurin osa puuhailuista on ollut ihan vain rentoa perheen ja/tai puolison kanssa touhuamista, kuten menneenä viikonloppuna: Kävimme perjantaina miehen kanssa hakemassa lisäenergiaa kaamokseen Lahden Sibeliustalosta Elastisen keikan merkeissä (saadulla hyvän mielen energialatauksella jaksaa hyräillen hymyillä koko viikon – on se Ela vaan huikea viihdyttäjä!) ja lauantaina suuntasimme auton Tytyrin Elämyskaivokseen Lohjalle, missä osallistuimme lasten Halloween -seikkailukierrokselle 80m syvyydessä kaivoksessa. Sunnuntaina kipaistiin puolestaan pienemmän pojan jalkapallotreenien kautta vielä perinteiselle viikonlopun uimahallireissulle Hyvinkään Sveitsiin.
Mutta ehdimme me vielä sunnuntai-iltana valeistuttamaan kuusi marjapensasta ja siirtämään viimeisiä kesän tavaroita talven alta varastoon. Ja niitä pihan muokkaamisesta syntyneitä töitä – niitäkin mies ehti vielä viikonloppuna puuhaamaan!
….Alkaa olla jo fiilis, että tulisipa nyt kerralla metri lunta ja pakottaisi talvilepoon…
Mutta lokakuu – aika laittaa mennyt kuukausi pakettiin valittujen kymmenen IG-valokuvan merkeissä!
Aikaisempien kuukausien tarinoihin pääset näistä linkeistä:
Heinäkuu 2019
Elokuu 2019
Syyskuu 2019
KUVA 1
Kävin aikoinaan Kuopion Klassillisen lukion, joka tunnetaan myös urheilulukiona. Opiskelin itse ”siellä tavallisella puolella”, mutta samoilla tunneilla istuivat eri lajien urheilijatkin.
Hieman ujohkon lukiolaistytön silmiin teini-ikäiset jääkiekkoilijat olivat jotain aivan kamalaa: Meluavia, uhmakkaita ja niin täynnä omaa mahtavuuttaan! 😀
Tuolloin vannoin, ettei koskaan mahdolliset omat lapseni jääkiekkoa harrastaisi – ja tässä sitä nyt ollaan! Olen itse asiassa parisuhteessa entisen jääkiekkoharrastajan kanssa ja pienempi poika rakastui lajiin niin kovin, että torstaiaamuisin nousee hihkuen sängystä…
Notta, kuten moni muukin aikuinen, olen lasten myötä joutunut myöntymään monesta vanhasta periaatteestani. 😉
Tuo yllä oleva valokuva on ihka ensimmäisistä treeneistä – sittemmin jätkästä on tullut ihan jääkiekkoilijan näköinen oikeine varusteineen ja peliasuineen!
KUVA 2
Lokakuu antoi vielä runsaasti satoa – ja näin marraskuun alussa vielä osa odottaa kasvimaalla; viimeiset lehtikaalit ovat hienosti sietäneet pikkupakkasia ja ne pitäisikin käydä keräämässä talteen ennen kuin alueella liikkuvat peurat taas haukkaavat ne parempiin suihin. Niin pääsi käymään viime syksynä…
Tämän kesän yksi uutuuksista, joita kokeilin ja totesin ensi keväänäkin kylväväni, oli Nelson Gardenilta kokeiluun saamani Cosmic Purple -porkkana. Makea kesäporkkana, joka myös värinsä puolesta inspiroi niin minua kuin poikiakin nappaamaan porkkanan toisensa jälkeen penkistä naposteluun.
Kesän kasvimaakokemukset ovat vielä niin vahvasti mielessä, että pitää kirjailla ne ylös puutarhapäiväkirjaan – ja jakaa blogiin – jotta ensi keväänä muistan, mikä onnistui, mitä tuli liikaa, mikä ei sopinut minun kasvatukseeni.
KUVA 3
Lokakuussa ei alkanut ainoastaan pienemmän pojan jääkiekko, vaan aktivoitui kesätauon jälkeen viimeisetkin perheen harrastukset; miehen sähly, minun ja isomman pojan nyrkkeily, isomman pojan soittotunti ja englanninkurssi, sekä pienemmän pojan jalkapallo ja se jääkiekko.
Kuulostaa äkkiseltään hurjalle määrälle, mutta loppujen lopuksi ei aiheuta ihan mahdotonta ’läpsystä vaihto’ -arkea, kuten aiemmin, kun isompi poika harrasti jalkapalloa ja treenejä oli 2/vko + pelit päälle pitkin Etelä-Suomea…
Lisäksi moni harrastus osuu täydellisesti yhteen, jolloin koti-iltoja päästään viettämään 5/vko!
Esimerkiksi pienemmän pojan jääkiekko on yhtä aikaa kuin isomman englanninkurssi, ja nyrkkeilytreenit ovat minun ja isomman pojan laatuaikaa yhdessä. Soittotunnin isompi hoitaa ihan omatoimisesti heti koulun jälkeen kerran viikossa ja sunnuntain jalkapallon aikaan minä ehdin vaikka neuloa villasukkia joulupukin konttiin! Miehen sähly on hänen oma hetkensä hengähtää, jolloin minä pyöritän illan touhut tässä kotosalla ja vastaavasti mies hoitaa jääkiekko- & enkunkurssi -vuoron, jolloin minulla on alkuilta aikaa olla ihan yksin.
Onni on mies, joka jakaa lapsiperheen arjen kanssani 50/50 – ja ottaa usein kyllä suuremmankin roolin kodin pystyssä pitämisestä, kun työ vie välillä minut ulkomaille tai työpäivä venähtää.
KUVA 4
Minulle syksy on aina ollut haastavaa aikaa, ja erityisesti viime vuosina syksyn pimeys ja kaamos ovat tuoneet ihan fyysisiä oireita; paino pudonnut hurjasti vaikka olen syönyt todella hyvin ja monipuolisesti, väsyttänyt ja vetänyt sohvan pohjalle.
Viime vuonna löysin avun tuohon ’syysmasennukseen’ vahvasta D-vitamiinista ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa vuosiin ei näin marraskuussakaan ole painoa pudonnut! …Harvinainen ilon aihe naiselle, tiedän… 😉
Tuo pojan piirros osui ja upposi kyseisellä viikolla, kun vauhti oli hurjaa ennen syyslomille laskeutumista; kuten ennen jokaista lomaa, täytyy maailma saada valmiiksi, ja sitten fiilis on viime metreillä juuri tuollainen kuin kuvassa!
Olin ihan sata varma, että useamman viikon vihjaillut flunssa iskisi heti syysloman alettua, mutta ihme ja kumma – vaiko kiitos niiden D-vitamiinien – kurkkukipuilut, nuhailut ja kolotukset katosivat työpaikan ovien sulkeuduttua takanani. Kiltin tytön syndroomaan kun tunnetusti kuuluu sairastelut lomien aikana… 😉
KUVA 5
Syyslomalla ehdittiin puuhailla lasten kanssa vaikka mitä!
Yksi lasten toive oli vierailu Tiedekeskus Heurekaan, erityisesti nyt, kun siellä oli Jättimäiset dinosaurukset -näyttely.
Heurekassa on viimeisen kuuden vuoden aikana käyty vähintään kerran vuodessa – paikka on erityisesti isomman pojan suosikkikohde. Väittäisin, että kaikista aiemmista käyntikerroista tämä oli ehdottomasti paras, sillä tällä hetkellä esillä olevat näyttelyt ja työpajat näille tekeville ja oppimaan innokkaille pojille todella koukuttavia.
Eniten aikaa – ja vaivaa – käytettiin ehdottomasti rakentaen puusta mäkiautoja, lennättäen itse askarreltuja lintuja sekä aivot narikassa -osastolla pelaten ja leikkien.
Kahdeksan tunnin täysi päivä meni hetkessä ja huomaamatta!
Todella moni piste antoi myös ajattelemisen aihetta, sekä työkaluja meille vanhemmille ymmärryttää lapsille mm. kierrätyksen merkitystä sekä energiankulutusta – ja kuinka me voimme kotosalla pienin teoin vaikuttaa.
Lämmin suositus menee aina Heurekalle!
KUVA 6
Minun lomaillessa poikien kanssa teki mies pitkää päivää mm. pihan maanmuokkaustöiden merkeissä; meille rakentui miehen rakentamana mm. tämä tukimuuri tien ja talon väliin, sekä suuritöiset tukimuurit pihan parkkialueen korottamista varten.
Talomme kun sijaitsee rinteessä, on autojen säilyttäminen omassa pihamäessä ollut kerta kaikkiaan mahdotonta aiempina talvina. Ensinnäkin pihaan on mahtunut kaksi autoa peräkkäin, eli melkoista sumplimista, jos perimmäisellä autolla olisikin pitänyt päästä pihasta lähtemään. Toisekseen pihatie on ollut niin jyrkkää mäkeä, että talvisin siitä pois peruuttaminen on ollut painajaismaista!
Lupaan laitella pikimmiten valokuvia tuosta pihaan ajotien muokkauksesta, sillä jatkossa meillä mahtuu omaan pihaan kaksi autoa rinnakkain, peräkärry ja vielä kaksi vieraidenkin autoa! Tasamaalle!
KUVA 7
Perinteinen syysloman retki on useamman päivän matka mummolaan Pohjois-Savoon. Tämän vuoden matkasta voit lukea lisää täältä, KLIK!
Tänä vuonna reissustamme erityisen mieleenpainuvan teki isomman pojan oivallus valokuvaamisen saloihin järjestelmäkamerallani.
Tällaiselle valokuvaamista rakastavalle äidille hetki oli huikea, kun poika totesi, että ’NYT minä ymmärrän, miksi sinä aina otat valokuvia!’
Laitettiin ikioman ensimmäisen järjestelmäkameran toive joululahjalistalle ja haaveissa ensi kesälle paljon metsäretkiä lasten kanssa, kun isommalle pojalle löytyi uusi motivaatio lähteä vaellellen kameran kanssa tutkimaan maailmaa.
Minulla onkin itse asiassa iso kasa valokuvia syyslomaretkeltämme – niin pojan kuin minun ottamia – jotka on ollut tarkoitus jakaa blogissa, mutta täytyy tunnustaa, että on päässyt unohtumaan! Otanpa nyt äkkiä aiheen käsittelyyn.
Ensi hätään joitakin valokuvia löytyy myös Instagramista, mm. pojan ottama valokuva mummolan Rontti -kissasta.
KUVA 8
Tämän syksyn vaikein urakka oli minulle ehdottomasti kasvihuoneen tyhjennyt ja siivoaminen talvikuntoon. Ei siksi, että urakka olisi ollut jotenkin erityisen työläs tahi raskas, vaan henkisesti taas tiukkaa päästää kesästä irti ja myöntää itsellekin, että syksy – ja talvi – ovat vähitellen täällä taas.
Itse asiassa kirjoitinkin aiheesta enemmän lokakuun alun Omavaraisuus -teemaiseen postaukseen, kannattaa käydä kurkkaamassa – monta kanssakipuilijaa löytyi tällä aiheella…!
Ensi kesäksi hahmottelen jo mielessäni parempaa järjestystä taimille kasvihuoneeseen, jotta saisin hyötykäytettyä tilaa paremmin – ei vain tomaateille ja kurkuille vaan myös omalle oleskelulle. Haaveilen kesästä – ja syksystä – jolloin voisin käyttää kasvihuonetta myös kahvittelupaikkana, tai vallata tilaa vaikka vohvelikesteille!
KUVA 9
Tässäpä touhu jota rakastan: Vanhasta uuden tuunaaminen!
Tämän kyseisen pussukan leikkasin ja ompelin työpaikalta tuodusta paitanäytteestä kolmella saumalla.
Minulle viihdykettä on ottaa jokin käytöstä poistettu esine – vaate, valaisin, pinnasänky, ihan mitä tahansa – pyöritellä sitä eri päin, taitella ja irrotella osia kunnes löydän jonkun mielenkiintoisen tavan hyödyntää esinettä tai sen materiaaleja uudella tavalla.
Tässä kauluspaidassa esimerkiksi taittamalla vaatteen keskeltä ja jättämällä nappilistan kokonaan toisen taitoksen päälle, syntyi pussukalle napillinen kansi luonnostaan. Saumurilla kolme saumaa umpeen ja merkki siinä sivussa sivusaumaan – kaunis pussukka oli valmis muutamassa minuutissa!
Jos et ole vielä tutustunut @UUSIO_REDESIGN -tiliini Instagramissa, niin suosittelen kurkkaamaan. Sinne lisäilen valokuvia kaikista erilaisista tuunausprojekteistani, kuten mm. lastenvaatteista, joita nykyisin ompelen enemmän itse kuin ostan kaupasta.
KUVA 10
Jotenkin viimeiseksi valokuvaksi – ja viimeisimmäksi tunnelmaksi lokakuulta – sopii tämä meidän Bonon kuva…
Kohti joulua olemme aloittaneet jo laskeutumisen ja iso osa siitä muodostuu leppoisasta oleskelusta ja hiljentymisestä levon ääreen.
Yksi talven vahvimmista merkeistä on Bonon muuttuminen lähes kokonaan sisäkissaksi. Kesäisin herraa näkee pihamaan varjoissa makoilemassa ja sisällä vain ruokakupilla piipahtaessa, mutta talven pakkasten saavuttua ei Bonoa meinaa saada pihalle edes pissalle…
Kesäisin kisua saa rapsuttaa hänen istuessaan seuranamme pihamaalla, mutta näin talven tultua hän käpertyy syliin joka ikinen hetki, kun satut sohvalle istahtamaan ja öisin hän käpertyy miehen kainaloon tuhisemaan.
Talvi – kotona viihtymisen ja kainaloon käpertymisen aikaa!
***
Jos et vielä seuraa menoamme Instagramissa, niin liity ihmeessä joukkoon!
Ihan joka päivä en ehdi blogin ääreen istumaan, mutta IG kulkee mukanamme arjen tohinoissa – tervetuloa kurkistamaan eloamme Villa Kotirannassa.
