Lapsuuteeni 80-luvulla kuuluu vahvasti muutama huonekasvi; peikonlehti, rönsy, juoru, kiinanruusu jukkapalmu sekä bougainvillea.
Näin aikuisiällä nuo kasvit ovat saaneet jo nostalgisen vivahteen ja kaikkia niitä löytyy omastakin kodistani – osaa jopa monia: Peikonlehtiä meillä on kolme, kiinanruusuja niin ikään kolme sekä rönsyjä ja juoruja molempia lähemmäs kymmenkunta.
Suoraan puhuttuna, vihasin lapsuudessani isäni bougainvillea yhtä paljon kuin äitini inhosi isäni peikonlehteä!
…Voi isä-parka, kun hänen huonekasvihullutustaan ei perheessämme tuntunut tuolloin kukaan muu arvostavan….
Äitini sai lopulta toiveensa läpi ja valtavaksi kasvanut peikonlehti – joka valtasi yli neliömetrin alan olohuoneen nurkassa lattiasta kattoon – pistettiin lopulta vesurilla matalaksi.
Mutta bougainvillea. Se oli ja pysyi ja kasvoi kasvamistaan huoneeni ikkunalla.
Kasvi peitti koko näkymän ja oli mielestäni susiruma puisine varsineen, melko harvoine lehtineen – ja se kukkikin mielestäni aivan liian harvoin, jotta se olisi ansainnut paikkansa huoneeni luonnonvalon ahnehtijana!
Enpä olisi tuolloin arvannut, että aikuisena kodissani kasvaisi KAKSI ’susirumaa’ bougainvillea ja oikein hartaudella odottaisin, että ne kasvaisivat suuren suuriksi!
Vuoden 2018 hiihtolomalta toin isäni viherhuoneesta tuliaisina kotiin erilaisia juurrutettavia kasveja – mm. tämän bougainvillean verson.
Olin aiemmin (huhtikuussa 2017) jo koettanut juurruttaa samaisen bougainvillean oksia istuttamalla ne sellaisenaan multaan ja huputtamalla muovipussilla, mutta nehän homehtuivat nopeasti.
Tämän verson sain juurtumaan pitämällä oksaa vesilasissa kunnes siihen ilmestyivät kunnon juuret ja vasta sitten istutin multaan.
Pitkän tovin – toista vuotta – taimi kasvoi todella maltillisesti, kunnes menneenä syksynä päätti ottaa kasvuspurtin ja hujautti pituutta toista metriä!
Kasvupyrähdyksen myötä bougainvillea myös muutti tuvan ikkunalta verannalle ja sai paikakseen ikkunan pielustan. Nyt kasvi saa vähitellen kasvaa pitkin ikkunan reunoja, kehystäen verannan ikkunat ja toivottavasti tuoden kukkaloistoa tulevina vuosina runsain mitoin!
Kuka kaipaisi verhoja, jos tällainen kukinta täyttäisi ikkunan ympärystöt?!
En tiedä johtuiko huoneen vaihtamisesta – lämpimästä, pönttöuunilla lämmitetystä tuvasta valoisammalle ja viileämmälle verannalle – mutta muutamaa päivää myöhemmin bougainvillea tiputti lähes kaikki lehtensä. Vain muutama yksittäinen lehti jäi keikkumaan pitkän puumaisen varren latvaan.
Talvilomalla lapsuudenkodissa käydessä tuli isän kanssa huonekasvit puheeksi ja harmittelin bougainvilleani kohtaloa – arvelin, että se on nyt kasvin menoa… Isäni kuitenkin lohdutteli, että jospa se kukkimaan olisi sittenkin ryhtymässä. Kuulemma bougainvilleat usein tiputtavat kaikki lehtensä ja sitten innostuvat kukkimaan.
Vaikka isäni on kasvattanut omaa bougainvilleaansa vuosikymmeniä ja varmasti ehtinyt tutustumaan mokoman kasvin sielunelämään oikein huolella, naurahdin isälleni ja totesin, että ’ei minun tuurillani’.
Ette usko mikä kiljuminen ja tasajalan riemusta hyppely alkoi kodin verannalla, kun kotiin saavuttuani ensi töikseni kastelukannun kanssa aloin taloa kiertämään!
Bougainvilleani oli puhjennut aivan varoittamatta täydelliseen hempeään kukintaan!
Tämä isäni bougainvilleasta napattu taimi on koko kasvuikänsä ollut hurjan vahva ja sisuskasluontoinen. Se ei vähästä hetkahda, sinnittelee läpi huonompienkin kastelukausien ja kaamoksen.
Ehkä siksi niin säikähdinkin, kun se yhtäkkiä tiputti kaikki lehtensä!
…Tuvassamme elelee myös toinen bougainvillea, jota kutsun hellitellen Hienohelmaksi ja Draamakuningattareksi.
Ai miksi? No koska – toisin kuin isältäni versona napattu bougainvillea – tämä Hienohelma ottaa nokkiinsa vähemmästäkin, oikuttelee ja osoittaa mieltään. Tiputtaa lehtensä, jos jokin ei mene mieltä myöten – eikä todellakaan suostu kukkimaan, ellei tähtimerkit ole oikeassa asennossa ja tuvan feng shui kohdillaan…!
Nytkin tuo Draamakuningatar näyttää ihan pöllähtäneelle ja mielensäpahoittaneelle – varmaan mököttää vieläkin, kun joutui olemaan muutaman päivän talvilomalla ilman huomiota…
Tämän kasvin sain lahjaksi mieheni mummolta. Samassa ruukussa kasvaa itse asiassa kaksi eri kasvia; toinen kukkii vaaleanpunaisena ja toinen valkoisena.
Kaikin puolin kaunis kasvi, kun sattuu olemaan suotuisalla tuulella…!
Hienohelmakin tosin on innostunut lisääntyneestä luonnonvalosta ja puskee kevätfiiliksissä uutta vihreää – lehtiä ja vartta – vähän jokaiseen latvustaansa.
Mitkä huonekasvit ovat sinun lapsuutesi klassikoita – ja ovatko ne seuranneet sinua mukanasi omaan kotiisi?
Tai onko joku jäänyt niin inhokiksi – kuten äidilleni peikonlehti – ettei ikimaailmassa voisi kuvitella sellaista kotiinsa?
