Kevät on uusien alkujen aikaa!
Esikasvatustouhut ovat jääneet vielä muiden kodin askareiden – ja vähän talvilomankin – jalkoihin, enkä taida vielä tulevanakaan viikonloppuna päästä puuhassa alkuun; lauantaina menemme perinteiseen, joka vuotiseen perhevalokuvaukseen (taitaa olla jo kuudes vuosi, eli aloitimme perinteen nuorimman pojan syntymän jälkeen) ja sunnuntaina taasen juhlimme perheen miesten helmi-maaliskuulle ajoittuvia syntymäpäiviä yhteisjuhlien merkeissä.
Mutta vaikka hyötykasvit odottelevat edelleen siemeninä paketeissaan, jotain uutta versoo tuvan puolella lupaavasti…
…Nimittäin elämäni toinen avokado!
Olen useana vuonna kokeillut idättää avokadon siementä ja oman kokemuksen pohjalta toteaisin, että ainoastaan kevättalven puolella vesilasiin laitetut siemenet ovat lähteneet kasvattamaan ensin juurta, sitten vartta.
En ole vielä kertaakaan testannut siemenen istutusta suoraan ruukkuun, mutta ystäväni Etelä-Karjalan puolella sai useammankin siemenen itämään multaan aseteltuina.
Tämä vesilasi-hammastikku -kikka on toiminut itsellä hyvin; ensin olen pessyt siemenen huolella, ja lasiin tikkujen kanssa asettelun jälkeen vaihtanut vedet parin päivän välein.
Ensin ilmestyy juuri vesilasiin, sitten vähitellen siemenen halkeamasta kohoaa varsi, jonka latvaan aukeaa lehdet.
Olen pitänyt avokadoa vesilasissa niin kauan, että kasvin varsi on kasvanut reilut parikymmentä senttiä pitkäksi ja latvassa on kunnon lehdet. Lasin olen joutunut välillä vaihtamaan korkeampaan, jotta juuret ovat saaneet rauhassa niin ikään kasvaa pituutta.
Tuossa alla olevassa valokuvassa näkyy hyvin vastaversoneen avokadon ja toista vuotta ruukussa kasvaneen yksilön varsien ero:
Eräs ystäväni jakoi minulle taannoin valokuvan vuoden vanhasta avokadostaan; se ylsi lattiasta kattoon ja lähes koko varren mittaa peitti suuret lehdet!
Mille näyttää oma parivuotias avokadoni?
Tämä nuorukainen viihtyy päivät keittiön ikkunalla, kahvinkeittimen kupeessa, ja yltää keittiön tasolta ikkunan ylälaitaan. ….Veikkaan, että ensi syksynä joudun etsimään kasville uuden paikan, jos hän innostuukin ottamaan kesällä kasvupyrähdyksen!
Koen avokadon todella helpoksi huonekasviksi. Hän ilmoittaa minulle janostaan riiputtamalla lehtiä ja piristyy melkein silmissä saadessaan vettä ruukkuun. Kastelen parin päivän välein, lannoitan ravinnepuikolla kasvukautena ja pidän aurinkoisella ikkunalla. Ja tietenkin keväällä perinteinen mullanvaihto!
En suoranaisesti odota, että hän avokadoja minulle tuottaisi – vaikka näin avokadojen suurena ystävänä olisi erittäin iloinen omavaraisuudesta silläkin saralla – mutta omaa silmää kasvi miellyttää ihan vain osana vihersisustusta.
Mies haaveilee banaanin ja ananaksen kasvatuskokeilusta. Oletko testannut jompaa kumpaa ja jos olet onnistunut, niin vinkit otetaan ilolla vastaan! 🙂
