Mistä upeasta aurinkoisesta säästä saatiinkaan nauttia Mäntsälän kulmilla menneenä viikonloppuna!
Hymy ylettyi erityisesti sunnuntaina korvasta korvaan, kun terassille nostettiin auringon paisteessa vietettäviä kahvitteluhetkiä varten jo ensimmäiset pihatuolit, aurinko lämmitti niin pehmoisasti ulkoilijaa ja koko talo tulvi täyteen keväistä kirkkautta!
Sain menneenä viikonloppuna useammankin pienen hetken omaa aikaa lahjoitettuna, joten mikä riemu olikaan päästä auringon paisteen innoittamana siivoilemaan ja järjestelemään kotia kaikessa rauhassa, ypöyksin!
Z E N !
Ensimmäisenä tartuin toimeen keittiössä, missä aamiaisnurkkauksemme on viime kuukausina tuntunut lasten kanssa hieman hankalalle.
Rakastan lasipurkkeihin säilöttyjä kuiva-aineita – olipa sitten kyse makaroneista taikka muroista. Koetan maltillisesti pitää keittiössä purkkeja ja purnukoita esillä, ja suurin osa niistä kätkeytyykin keittiön korkeisiin kuvia-ainekaappeihin, mutta päivittäin käytössä olevat murot haluan pitää helposti saatavilla, eli poissa kaappien kätköistä.
Muroille ja mysleille muotoutui aikoinaan paikka keittiön ikkunaseinustalle miehen tekemiin avoyllyihin.
Perheen juuri kaksitoista vuotta täyttävä poika on nippanappa ylettänyt kurkotella ilman jakkaraa murot keittiön alimmalta avohyllyltä ja aina jännitän, että lasiastiat lipsahtelevat sormista, kun poika niitä ottaessa kurottelee varpaisillaan.
Mille avohyllyseinusta sekä aamiaisnurkkaus aiemmin näytti? Kurkkaappas kuva alla:
Siivous- ja konmaritusoperaationi lopputulemana siirtyivät muro- ja myslipurkit keittiön työtasolle avohyllyjen alle. Vastaavasti kahvipavut, vitamiinit ja keksit hyppäsivät alimmalle avohyllylle, sillä niiden ei oikeastaan tarvitse olla kuin vain meidän aikuisten ulottuvilla.
Samalla pienemmän pojan kanssa juteltiin, että nyt on jo aika luopua ihanan herkullisen värisistä muoviaterimista ja siirtyä isojen poikien metalliaterimiin – eihän meillä syödä ruokaa muovilautasiltakaan! 🙂 Niinpä muoviaterimet konmaritin kaappiin odottelemaan siirtämistä jollekin toiselle pienelle ruokailijalle.
Olen jo parin vuoden ajan kerännyt kirpputoreilta näitä lasipurkkeja puukansilla. Niitä tulee valitettavan harvoin vastaan, mutta kaikki nämä neljä olen onnistunut saalistamaan ~2€ kappalehintaan!
…Jos jollain näitä purnukoita sattuu tarpeettoman pyörimään kotosalla, niin voisin olla kiinnostunut ostamaan niitä kirppishinnoin, vinkvink…
Näissä lasipurkeissa säilytetään perheemme arkimurot ja -myslit. Viikonloppujen suklaamurot ovat piilossa kaapissa metallirasiassa – suotta olisivat kiusauksena näkösällä, kun niitä ei arkena aamu- tai iltapalalla tässä talossa herkutella.
Lasipurnukoiden alle löytyi kaapista vanha puinen tarjotin, jonka ostin muutama vuosi sitten paikalliselta kirpputorilta niin ikään parin euron hintaan.
Riihimäen Lasin pienistä Kantti -maustepurkeista tuunaamani vitamiinipurkit nousivat työtasolta alimmalle avohyllylle – kookoksen ja kahvipapujen väliin.
Tuo meidän perheen pieninkin poika on jo niin iso-pieni mies, ettei hänen takiaa tarvitse enää nostaa mitään ylös jemmaan – paitsi leluja välillä jäähylle käytävän kaapistojen päälle…! Vitamiinit siis säilyisivät tallessa matalammallakin, mutta työtasoa on nyt tällä järjestyksellä helpompi päivittäin pyyhkiä puhtaaksi, kun tarvitsee vain nostaa tarjottimella myslipurkit sivuun.
Keittiön työtasolle avohyllyjen alle – siis paikkaan, jossa sijaitsee suurin osa keittiön pistorasioista – on muodostunut luontevasti aamiaiskulmauksen viereen myös perheen aamukahvi ja -teepiste.
Kahvinkeitin, erikoiskahvikone, papumylly sekä vedenkeitin – siinä ne mustavalkoisena joukkueena täyttävät tasoa tehokkaasti…!
Monesti olen haaveillut, että taso olisi tyhjempi, mutta en kerta kaikkiaan pysty luopumaan yhdestäkään näistä laitteista. Jokaista lisäksi käytetään päivittäin, osaa useammankin kerran päivässä, joten niistä ainoatakaan ei kannata edes siirtää kaappiin piiloon käyttöjen välillä.
Toki toivelistalla olisi joskus investoida yhteen laitteeseen, josta saisi sekä tavallista kahvia, että erikoiskahveja, ja jossa olisi papumylly itsessään. Todettakoot, että hintansa puolesta tuollainen unelmien monitoimikone on jäänyt ihan vain unelmoinniksi. Eikä nykyisissä laitteissa ole mitään vikaa, joten olisi suoranaista hulluutta ehdoin tahdoin lähteä vaihtamaan uuteen!
Näyttääpähän keittiö ainakin sille, että siellä touhutaan! 🙂
Pakko tunnustaa, että tulin niin onnelliseksi, kun kävin läpi näitä valokuvia pimeän tultua sunnuntai-iltana, kun kodin valaisimet oli pitänyt jo ottaa käyttöön ja viikonlopun aurinko oli enää muisto vain!
Ensinnäkin tuo kevään raikas, kaivattu valo – joka tosin tuo nyt kaikki leijailevat pölyhiukkaset esiin karmeasti ja muistuttaa, että ikkunoiden pesemisen voisi näillä keleillä jo vähitellen aloitella – ja sen heijastuminen keittiön pinnoista!
Maailman edullisin sisustus on siivous ja maailman nopein kodin piristys on kevätaurinko!
Toisekseen suunnattoman ilon ja onnentunteen herätti rakkaus ja ylpeyskin tätä kotia kohtaan!
Hitto vie, tämä on maailman(i) ihanin koti!
Miten sitä arjessa aina unohtaakin pysähtyä ja katsella ympärilleen? Liian usein asiat ottaa itsestäänselvyyksinä! Asioihin turtuu, niistä tulee arkisia. ”Tämä nyt on vaan tällainen…”
Taisin menneenä viikonloppuna rakastua uudelleen kotiimme!
Seuraavana järjestelyvuorossa onkin tupa…
Kevättä kohti kovaa kiitäessä pitäisi vähitellen päästä tuvan ulko-ovesta terassille kulkemaan, joten möbleerausta edessä enemmän ja vähemmän…!
Jos tulevana viikonloppuna saadaan taas auringonpaistetta tälle kylälle, saatanpa vihdoin inspiroitua tarttumaan myös tuohon urakkaan. 😉
