En tiedä montako kertaa ja missä kaikissa yhteyksissä olen jo todennut tämän, mutta sanotaan nyt vielä kerran:
Kuudes kesä Villa Kotirannan,
sekä talon takana olevan tontin parissa touhuilua,
ja vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuntuu,
että meillä on PIHA eikä remonttityömaa!
Muistan, kun remonttiprojektin alkuvaiheessa kiertelin Avoimet Puutarhat -tapahtuman pihoja Lahdessa ja tuskailin sitä, ettei meidän pihasta ikinä tule yhtä valmista kuin näkemäni pihat.
Pari vuotta sitten erään pihan omistaja minulle totesi, että heidän piha on kymmenen vuoden työn tulos. Tuo lause yhtä aikaa loi toivoa, että kyllä meilläkin joku päivä vielä on valmiin näköinen puutarha ja samaan aikaan hirvitti ajatus, että se veisi kaikkineen jopa VUOSIKYMMENEN!
Ja nyt ymmärrän, että voiton puolella ollaan jo ja vahvasti!
Tällä paikalla – tiilimuurin ja mansikkamaan välissä, aivan lavapuutarhan kupeessa – on lavoista muodostunut kukkapenkkinurkkaus, jonka olen kasaillut jo muutama vuosi sitten.
Lavoissa kasvaa vanhoja perinneperennoja, maanpeitekasveja sekä liljoja sulassa sovussa, ihanan suloisena sekamelskana, ja lavoissa onkin läpi kesän ainainen kukinta.
Suurin osa kasveista on
erityisesti pölyttäjiä houkuttelevia
ja melko voimakkaastikin tuoksuvia lajikkeita.
Vanhat umpitiilet nurkkauksen pohjana ovat talon remontissa savupiippujen korjauksessa purettuja ja uudelleen hyötykäyttöön otettuja.
Tässä nurkkauksessa on edellisinä kesinä ollut suuresta metallikorista ja kelan kannesta tehty pöytä, jonka päällä ovat kasvaneet kesäkukat – ja kerran jopa vesimeloni! Tänä kesänä tuo pöytä siirtyi kasvihuoneen kupeeseen ja tilalle kasasimme pienemmän pojan kanssa vanhoista reikätiilistä hyönteishotellin.
Kasvihuoneen kulmalla lojui kevään vanha saviruukku, joka oli alkutalven pakkasiin pihalle unohtunut ja haljennut. En raaskinut sitä kuitenkaan roskiin heittää, sillä arvasin, että keksisin sille vielä uuden käyttötavan.
Ötökkähotellin kupeeseen muodostuikin
tuosta hajonneesta ruukusta
ja vanhasta kirpputorilta löydetystä emaliastiasta
pieni Spa-nurkkaus luonnon elukoille.
Parina viime kesänä olen sijoitellut vesiastioita puutarhaan helpottamaan luonnon asukkeja kesähelteissä ja esimerkiksi toissa kesän helteiden aikaan meillä pulahteli sisiliskoja ja sammakoita oikein ennätyksellinen määrä!
Tänäkin kesänä jo yksi suuri sammakko on havaittu polskimassa tässä altaassa ja sieltä se loikkasi ötökkähotellin alimpaan kerrokseen suojaan auringolta.
Tuon ihanan savikannun löysin viime kesänä kirpputorilta – olisikohan ollut Mäntsälän Kirjokaari -kirppis – parilla eurolla.
Viime kesänä siinä taisi kasvaa basilikaa kasvihuoneessa, jos oikein muistan, mutta tänä vuonna se pääsi osaksi tätä asetelmaa puutarhan puolelle. Nappasin kannen sivuun ja tuikkasin mirrinmintun kannuun – ensi kesäksi kasvatan tähä jonkun kauniisti rönsyilevän ja kukkivan kasvin, joka voi kasvaa suojaavaksi viheralueeksi tuohon emaliastian ympärille.
Vesipisteen kupeessa lymyilevä sammakko löytyi niin ikään kirpputorilta tänä keväänä ja sille löytyy pitkäkoipinen kaveri poikien oman pihakylpypaikan kupeesta.
Olen joskus naurahtanut lapsilleni, jotka ovat molemmat harrastaneet kivien keräilyä. …Isomman pojan päiväkodin pihasta aikoinaan kerättyjä kiviä on meillä edelleen lasipurkillinen tallessa…
Mutta en itse kyllä ole yhtään sen parempi: Rakastan pyöreitä, litteitä tai muuten vain erikoisen mallisia kiviä!
Juuri viime kertaisella uimareissullakin, toisten polskiessa järvessä, minä kävelin rantaa ja harasin kiviä katseellani… Ja nyt auton takakontissa on kymmenisen kiveä odottamassa kantamista puutarhaan! 😀
Kivien kantaminen pihaan retkiltämme ei taida ole ainoa asia, jota mieheni ei oikein ymmärrä, mutta on tainnut jo oppia hyväksymään….
Rakastan kaikkea vanhaa ja kulunutta,
tietynlaista romuromantiikkaa.
Särmää ja rouheutta ympäröivän
pehmeän vehreyden ja hempeiden kukkien keskellä.
Olen niin rakastunut noihin vanhoihin kottikärryihini, jotka mies aikoinaan minulle osti lahjaksi puutarhatöihin ja jotka ovat vuosien saatossa menneet sellaiseen kuntoon, etteivät ne enää käyttöön sovellu!
…Pohja on ruostunut osittain rikki, maali on kuoriutunut lähes kokonaan irti ja ruoste kukkii. Rengaskin on puhjennut!
Mutta mikä ihana istutusastia kärryistä saatiin!
Viime kesänä kärryissä kasvoi mansikkaa, kamomillasauniota ja matalia auringonkukkia. Tänä vuonna istutin multaan itse kasvattamani kosmoskukat, sekä sitruunatimjamin taimen.
Hopeahärkki on kukkalavassa kasvanut jo niin korkeaksi, että se ylettää kurkistamaan kottikärryn reunan yli!
Voi miten omaan silmään kauniilta näyttääkään
tuo yhdistelmä ruostunutta pintaa,
herkkää hopeahärkkiä vihertävänharmaan ja
valkoisen sävyineen,
sekä taustan punatiilimuuri!
Punatiilimuuri sopii kauniiksi taustaksi myös pihan sinisenä, valkoisena ja vaaleanpunaisena kukkiville akileijoille.
Osa akileijoista on isäni puutarhasta saatuja ja osa tältä tontilta maanmuokkaustöiden alta kukkapenkkiin pelastettuja. Tälläkin hetkellä sinistä ja vaaleanpunaista akileijaa kasvaa villiintyneenä meidän ja naapuritalon tontin rajassa.
Näitä kuvia ottaessa nappasin myös kymmenittäin valokuvia puutarhan muistakin kukkijoista.
Luvassa siis huomenna viikottainen
PUUTARHASSA KUKKII -postaus!
Odotellessasi löydät viime viikon kukkijat täältä:
