Kuinka moni on tänä syksynä törmännyt erilaisiin hulavannekransseihin blogeissa ja sisustuslehdissä?
Meillä remontin myötä täältä vanhasta puuverstaasta löytyi monenlaisia puisia esineitä – ilmeisesti verstaan omaa tuotantoa – mukaan lukien suuri puinen hulavanne.
Jo vuoden ajan olen vannetta pyöritellyt mielessäni ja koettanut keksiä sille käyttöä; kenties suuri unisieppari tai kehikko pyöreiden mattojen punomiseen?
Ja sitten törmäsin hulavannekransseihin!
Ensin suunnittelin suurta havukranssia verannan ikkunoiden väliin, mutta lopulta eräänä iltana selasin Pinterestiä etsien jouluisia ideoita tupaamme ja törmäsin kuvaan, jossa ruokapöydän ylle oli ripustettu oksa ja siihen joulukoristeita.
Katsahdin saarekkeen yllä olevaa tyhjää valopistokepaikkaa, seinään nojaavaa hulavannetta ja tiesin, mitä tehdä!
Itsenäisyyspäivänä sain vihdoin hetken omaa aikaa askarrella joulutouhuja, kun koko perhe vietettiin päivää kotosalla. Kun isompi poika vetäytyi omaan huoneeseensa Netflixin ääreen ja mies pienemmän pojan kanssa suuntasi pihalle puuhastelemaan, päätin käyttää pienen hiljaisen hetken kranssi-ideani toteutukseen.
…Tunnelmaa tosin latisti hieman migreeni, joka vaani minua heti aamulla silmät aukaistuani…
Happihyppy lähimetsään tuli siis loistavaan saumaan ja kerättyäni riittävän määrän mustikanvarpuja istahdin tuvan lattialle vajaaksi pariksi tunniksi puuvanteen, varpujen ja kukkien sidontaan tarkoitetun vihreän rautalangan kanssa.
Sidottuani suuren kranssin, kieputin sen ympärille vielä pitkän valosarjan, joka aiempina jouluina on koristanut joulukuustamme. …Pitänee siis muistaa ostaa uudet kuusen valot tulevan viikon aikana…
Puuvanteen kanssa kranssin sitominen oli sinällään melko huoletonta, sillä kaunis puupinta sai jäädä varpujen alta näkyviin. Jos olisin käyttänyt tavallista muovista vannetta, olisin ensin kieputtanut vaikka juuttinarua tai -nauhaa vanteen ympärille.
Valosarjan kieputtamisen jälkeen kävin vielä koko vanteen kertaalleen läpi, jostelin varpujen latvat valosarjan johdon ylle ja työnsin irtovarpuja kohtiin, joissa kranssi näytti kaipaavan lisätuuheutta.
Lopulta nostin kranssin hamppunarun avulla saarekkeen ylle ja kutsuin (sähkö-)mieheni apuun; ammattilaiselta tietenkin löytyi tuollainen (alakuva) ’adapteri’, jolla normaali pistorasiapistoke pystyttiin kytkemään valaisimelle tarkoitettuun pistokkeeseen!
Eli nyt saan kranssiin valot päälle ja pois keittiön seinällä olevasta kytkimestä!
Kranssi siis toimiikin meillä nyt mm. yövalona pimeän aikaan tuvassa liikkuville.
Kyllä nyt kelpaa kattaa vaikka jouluinen ruokatarjoilu tuohon saarekkeelle, kauniin jouluisen valaistuksen alle!
// Have you already tried making this type of a huge wreath with hula hoop? I used a wooden vintage hoop for mine – and I love it!
