Huih, uhkaavasti alkaa heinäkuun viikot käydä vähiin…!
Elokuu ja tavalliseen arkeen palaaminen lähestyy (aivan liian) hurjaa vauhtia. Hieman on tunne, että nyt täytyy vielä nopeasti suorittaa kaikki ne perinteiset kesälomien touhut, jotka ovat jääneet muiden hommien jalkoihin…
Piipahdimme lasten kanssa parin päivän pikavisiitillä Pohjois-Savossa – mistä johtuukin osittain viive tämän kukkajulkaisun tekemiseen – missä yleensä olemme lasten kanssa lomailleet joka kesä viikon verran, mutta näin koronan aikakaudella vierailimme vain kaksi päivää ja yhden yön, jonka nukuimme rantasaunan pukuhuoneessa makuupusseissa.
Reissu oli odotettu, sillä lapset saivat ensimmäistä kertaa sitten helmikuun viettää aikaa yhdessä mummon ja ukin kanssa. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen kerta melkein puoleen vuoteen, että lapset ylipäätään näkivät isovanhempiaan, sillä vanhemmillani ei ole nettiliittymää, älypuhelinta saati tietokonetta, eli videopuheluiden pitäminen ei ole ollut meille mahdollista.
Lupasimme palata vielä syksymmällä takaisin keräämään tyrniä ja karviaisia talven varalle, sillä meille ei kumpaakaan tänä vuonna oikein näytä tulevan ja Pohjois-Savossa taasen näyttäisi sadon tilanne hyvälle.
Puutarhassa pitäisi pyhittää päivä taikka kaksi ihan vain kitkemiselle, mutta tuo meidän 5v on pitänyt huolen, ettei äiti kauhean kauaa saa vielä(kään) omiin hommiin pihalla syventyä…
Kukkapenkit ovat siis villiintyneet
ja sellainen ’huolitellun runsas luontopiha’ -tunnelma
alkanut vaihtua ronskimpaan
’lapasesta läks rehottamaan’ -versioon…
Mutta iloa on tuottanut suunnattomasti havaita,
kuinka paljon puutarhassa on riittänytkin
kukintaa läpi kesän!
Joka viikko, kun kameran kanssa pihaa läpi kiertelen, löydän aina jonkun uuden kukkaan puhjenneen taikka nuppuja vähitellen availevan lajikkeen.
Ilo on ollut myös huomata, kuinka osa kukkasista tosiaan näyttäisi kukkivan viikosta toiseen – jopa kuukaudesta toiseen! Tällaisia lajikkeita ovat olleet mm. hopeatäpläpeippi, ryhmäsamettikukat, punapäivänkakkarat (tälläkin viikolla edelleen kukassa, mutta unohdin ne kuvata…) ja kaunokaiset.
Aiemmat valokuvat pihan kukkasista löydät alla olevista linkeistä:
PIHASSA KUKKII VKO 24 // KESÄKUU
PIHASSA KUKKII VKO 25 // KESÄKUU
PIHASSA KUKKII VKO 26 // KESÄKUU
PIHASSA KUKKII VKO 27 // HEINÄKUU
PIHASSA KUKKII VKO 28 // HEINÄKUU
Nämä kaunottaret kukoistavat
viime viikolla puutarhassamme:
KIVIKOSSA KUKKIJAT JA MAANPEITEKASVIT:
KESÄKUKAT JA LUONNONKUKAT:
KUKKAPENKKIEN KUKKIJAT
Viereinen kuva: Syyysleimu
HYÖTYPUUTARHAN KUKKIJAT:
Tuo keltainen perenna jonka nimeä kyselit lienee helokki, kenties kultahelokki. Se angervopensas on erittäin tehokkaasti leviävä pajuangervo (luulen). Kiitos ihanasta sivustosta. Löysin sinut nyt vasta ja seuraan innolla varsinkin kasvimaasi kuulumisia, sillä kotitarve viljelyä harrastan itsekin vyöhykkeellä 1b ja tavoitteena olisi kahden aikuisen lähes kokovuotinen vihannes ja juures omavaraisuus.