Kuten eilisessä lastenhuoneen möbleerausta koskevassa postauksessa kirjoitin, otimme uuden huonejärjestyksen myötä tehokkaampaan käyttöön myös parvisänkyä vastapäätä olevan seinustan.
Meidän 5v on intohimoinen Legomies… Näpertely pikkulegoilla alkoi jo puolitoistavuotiaana, eikä koskaan ole tarvinnut pelätä, että paloja päätyisi suuhun taikka nenään….
Viimeisen puolen vuoden aikana mielenkiinto erityisesti tekniikkalegoihin on kasvanut käsittämättömiin mittoihin ja sekavista Lego-laatikoista on koetettu kaivaa joka ikinen tekniikkalegoihin lukeutuva palanen käyttöön.
Isoveljensä oli aivan samanlainen – neli-viisivuotiaana kasasi Technic -Legoja omin avuin ja taisi olla kuusi tai seitsemän vuotias, kun väkersi itse kasaan suuren, paristoilla toimivan Technic -nosturin, jonka suositusikä laatikon kyljessä oli 12-16v!
Pienempi pojista saattaa nyt 5v iässä
omasta päästään rakentaa
vaikka liikkuvan robotin, jonka raajat taipuvat
ja pää pyörii sekä nyökyttää!
…Ja sitten Tempperamentti-Pentti (a.k.a. Raivo-Hector) heittää kiukuissaan robotin hajalle, koska se ei hänen mielestään liikkunut niin nopeasti, kuin hän oli suunnitellut…! Välillä meillä vanhemmillakin sopeutumista tähän herran luomisen tuskaan…
Tätä innostusta on koetettu vuosia tukea kaikin mahdollisin keinoin. On ostettu kilomääriä pikkulegoja käytettynä Torista, on pyydetty lahjaksi joulupukilta. On ostettu kaupasta ja kirpputoreilta, sekä lainattu kirjastosta kaikki mahdolliset Lego-kirjat. Joka vuosi on joulun aikaan jännitetty, mitä kasattavaa löytyy Lego-kalenterista luukun takaa. On hankittu oma pöytä, jonka päälle saa rakennettua kaupunkeja, maatiloja ja rannikoita kallioineen – ja voi jestas, mikä harmitus itselläkin on ollut, kun noita vaivalla rakennettuja kaupunkeja olen pistänyt osiksi ja säkkeihin, kun kaikki Legot ovat lähteneet välillä viikoiksi jäähylle huonon käytöksen vuoksi – ja laatikoita, joissa Legot saa pidettyä tallessa ja pinottuina pöydän alle.
Tuo Ikean LACK -sohvapöytä on ollut nyt Lego-pöytänä yli kaksi vuotta (vanhan blogin puolelta löytyy pöydän hankinnasta enemmän juttua elokuulta 2018) ja se on sopinut tarkoitukseen paremmin kuin loistavasti! Mitoiltaan (118 x 78 cm) pöytä on passeli leikkiä, vaikka sen sijoittaisikin pitkä sivu seinään kiinni, kuten meillä, ja välihyllylle (+ meillä myös pöydän alle) mahtuu valtava määrä Legoja laatikoissa.
Nyt viimeisimpänä olen hankkinut kirpputoreilta erilaisia lokerikkoja, joihin kansien alle pieniin lokeroihin saamme kerättyä talteen ja lajiteltua kaikki pikkuiset tekniikkalegot, sekä Bauhausista ja Clas Ohlsonilta hieman isompia, kannettomia rasioita (Orthexin SmartStore -sarjan sisäosarasioita) ja muovilaatikoita kansineen.
Tarkoitus olisikin läpikäydä kaikki irto-Legot ja lajitella ne ominaisuuksiensa mukaan, jotta kasaaminenkin olisi hauskempaa, kun jotain tiettyä osaa ei tarvitse kynsinauhat verillä kaivamaan isojen laatikoiden pohjalta.
Clas Ohlsonilta ostin viikonloppuna myös lisää hieman suurempia Storage Box Modul -sarjan valkoisia 20l säilytyslaatikoita kannella – taisivat olla tarjouksessa ~5€/kpl (kuvassa yllä tauluseinustalla).
Olin jo aiemmin ostanut nuo vastaavat vaaleanturkoosit laatikot pikkuautojen säilytyspaikaksi, mutta alkoi tuntui, ettei kaksi laatikkoa riittänyt enää tarpeeseemme…
Näitä on helppo visivuotiaankin nostella ja kasata takaisin päällekkäin, ja läpinäkyvien kansien ansiosta helppo hahmottaa, mitä missäkin laatikossa on.
Pidän siitä, että laatikot itsessään eivät ole läpinäkyviä, sillä valkoisiin ja tuollaisiin rauhallisen sävyisiin muovilaatikoihin runsaan, värikkän tavaramäärän piilottaminen onnistuu hieman selkeämmällä yleisilmeellä.
Toivottavasti nuo Storage Box Modul -sarjan valkoiset ja värikkäät säilytyslaatikot eivät ole poistumassa tuotannosta, sillä en löytänyt niitä enää Clas Ohlsonin verkkosivuilta… Saatavilla oli ainoastaan vastaavia läpinäkyviä vaihtoehtoja.
Näille valkoisille olisi nimittäin käyttöä myös omassa työhuoneessani mm. kankaiden ja askartelutavaroiden säilömiseen.
Työhuoneessa pienemmät konttoritarvikkeet ja esimerkiksi korttipohjat askarteluihin on jo tallessa samaisen sarjan hieman pienemmissä, kannellisissa rasioissa.
Ehkä joudun kipaisemaan viikonloppuna Lahdessa asioidessani vielä Clasun myymälässä kurkkaamassa, josko valkoisia laatikoita olisi vielä saatavilla ja ostaa useampia, sillä käyttökohteita löytyy jo nyt…
Keltainen Lyyti -jakkarakin (saatu 10/2018 The Finland Shop -verkkokaupan kanssa tehdyssä yhteistyössä) löysi uuden paikkansa lastenhuoneen Lego-pöydän ääreltä ja siinä on ollut pojan hyvä istuskella rakentelemassa.
Nurkassa, pahviraketin alla piileskelevä punainen puulaatikko on paikallisen Face-kirppiksen kautta lahjoituksena saatu tuunaus-projekti, joka odottaa inspiraatiota. Laatikosta pitäisi irrottaa kaikki metalliosat, repiä pinnoitekangas ja reunanauha niitteineen irti, sekä maalata uudelleen.
…Koska en ole päässyt itseni kanssa vielä yhteisymmärrykseen laatikon tulevasta väristä, en ole myöskään jaksanut vielä tarttua purkutoimeen, sillä värin löytymistä odotellessa laatikko toimii täydellisesti harvemmin käytettyjen lelujen piilopaikkana.
Toisaalta punainen väri on jopa alkanut miellyttämään silmää, mutta haluaisin mieluummin ihan vain punaiseksi maalatun laatikon – ilman noita Eiffel-tornikuvioita ja tekstejä.
Toinen – säilytyslaatikoiden ohella – mitä tarvitsisin lisää, on Ikean RIBBA -kehykset koossa 21x30cm.
Piipahdin Ikeassa viikko sitten – se klassinen ’lähdin hakemaan paistinpannua, kassalla loppusumma yli 100€’ -reissu – mutta jotenkin täysin onnistuin unohtamaan kehykset…
Lapset piirtävät jatkuvasti ja näitä taiteiluja on mahtavaa nostaa esille. Nyt olen pienemmän pojan huoneeseen tälle Lego-pöydän seinälle alkanut kasaamaan RIBBA -kehyksin ja värikkäin taustoin erilaisia poikien mustavalkoisia figuuri-töitä. Kaapissakin odottelee jo yksi työ kehyksiään ja seinälle nostamista…
Näiden lasten mustavalkoisten hahmojen taustaksi sopii muuten hauskasti esimerkiksi värikkäät tapettipalat! Tuo kissan tausta on joskus vuosia sitten Habitare -messuilta muistaakseni mukaan lähtenyt näytepala, kun etsimme vielä tapetteja Villa Kotirannan remontiin.
Kaapissa odottavaa piirrosta varten hakusessa onkin joku vaaleanpunaisen tai jopa pinkin sävyinen A4-tapettisiivu… Joskus ihania rullia tulee vastaan kirpputoreilla muutamilla euroilla – ja vanhoja tapettejahan voi hyödyntää myös vaikka lahjapakettien kääreinä, vinkvink.
****
Odottelen parhaillaan kotiinkuljetusta paketille, joka sisältää uuden kenkien säilytyshyllyn verannalle. Kunhan saan hyllyn käsiini ja kasattua paikoilleen, taitaakin olla aika tehdä juttua verannan uusitusta ilmeestä.
Näin talvea kohti valoisat hetket valokuvata ovat vähissä ja lähinnä viikonloppuisin ehdin syventyä touhuun – jos silloinkaan… Oikein harmittaa tämä arjen nykyinen kiire ja omien, yksin vietettyjen vapaahetkien vähäisyys – blogissakin siis viime aikoina ollut hiljaista, kun iltaisin lasten nukahdettua en ole jaksanut tietokonetta enää käynnistää.
Toivottavasti tuleva talvi on runsasluminen ja oikein aurinkoinen, niin saisi taas hieman lisää virtaa pattereihin. Tiukka työtahti, lasten harrastukset kuskauksineen ja syksyn pimeys on kyllä vienyt energiat aika vähiin, myönnetään.
Mutta tuolla IG:n puolella on enemmän juttua meidän arjesta täällä maaseudulla näin syksyn kieputuksessa – jotenkin tarinankerronta valokuvan ja tekstin muodossa Instagramin puolelle on viime viikkoina tuntunut ihanan nopealle ja helpolle.
….Tunnustan, että olen mennyt sieltä, missä aita on matalin. 🙂
