Istahdin viimeksi blogin äärelle toukokuussa ennen lähes kahden kuukauden kesälomaa. Tarkoituksenmukaista ei ole ollut jättää kirjoittamista tauolle, mutta kuten moni teistä jo tietää, on meidän pian 1v5kk neiti pistänyt arkea – ja ollaanpas nyt rehellisiä, myös prioriteettejä – uusiksi.
…Työkavereillekin totesi konttorille palattuani, että ’ei, en ole ollut lomalla, mutta olen ollut poissa töistä’.
Kesäloma vaihtelevasti 2-3 muksun kanssa on täyttä työtä! Ja kun ikäeroa on lapsilla 6-7vuotta (14v, 7v, 1.5v), niin ihan oma urakkansa jo keksiä tekemistä kodin ulkopuolella. joka kiinnostaisi kaikkia. Itse asiassa kaikki kesän puuhastelut ja retket tehtiin niin, että joko minä kävin kahdestaan vanhimman pojan kanssa, tai sitten mies kävi kahdestaan keskimmäisen kanssa tai sitten miehen kanssa yhdessä tai erikseen vietiin kahta nuorimmaista kesäseikkailuihin. Huh!
Ja vaikka teimmekin päiväretkiä niin huvipuistoon, kuin kylpylään ja rautatiemuseoon, skeittiparkkiin ja maauimalaan, niin miehen kanssa tuossa eräänä iltana mietittiin, että miksi päällimmäisenä on kuitenkin olo, että emme ehtineet tekemään tänäkään kesänä yhtään mitään?! …Syynä fiilikselle on tietenkin pitkin kevättä ladatut odotukset ja suunnitelmat, joista luonnollisesti ehtii toteuttamaan vain murto-osan – ja sitten jääkin mutu, että epäonnistunut suoritus tuli…
Toisaalta taas keskimmäisen koko kesän kohokohta tuntuu oleva kesäloman loppuminen – mihin on siis laskettu päiviä – sillä hän on vihdoin huomenna pieni suuri EKALUOKKALAINEN!
…En osaa enää edes kuvitella, millaista on tehdä kotikonttorilla töitä täydellisessä hiljaisuudessa…! 😀
Koetan taas vähitellen päästä kirjoittamisen vauhtiin blogin osaltakin, sillä onhan tämä harrastus, joka vie mennessään ja tuottaa suunnatonta iloa – siinä missä se myös voi viedä iltaköllöttelyjä miehen vieressä Netflixin äärellä ja vähentää yöunia, sillä ainoa vapaa hetki kirjoittamiseen tässä äiti-yrittäjän puoliso-työntekijä-harrastuskuski -roolikombinaatiossa on iltaisin lasten nukahdettua….
Ja voi olla, että unen määrä jää taas tulevaisuudessa hetkellisesti vähemmälle, sillä olemme ottaneet taas uuden pienen haasteen vastaan projektin merkeissä… Tähän haasteeseen saattaa liittyä ihana, pikkiriikkinen rintamamiestalo ja se perinteinen ’pieni pintaremontti’! Mutta tästä lisää blogissa pikimmiten, kunhan ehdin kameran kanssa liikkeelle.
…Yksi blogipostauksen aihe melkein voisi olla ’Kaikki keskeneräiset projektimme’…!
Haasteista puhuen, törmäsin Karoliina Pentikäisen blogissa tähän hauskaan Keski-ikäisten kummankaa -haasteeseen, joka näin 40 syntymäpäivää lähestyvää naikkosta kosketti kovin ja viritti pitkästä aikaa tähän kirjoittamisen iloon. Ajattelin myös heittää puolestani haasteen Tainalle Mansikkatilan mailla -blogiin…
- Yksi vai kymmenen lasta? Mieluiten ei kumpikaan vaihtoehto, sillä olen itse uusioperheen iltatähtenä hieman harmitellut ikästeni sisarusten puuttumista ja aina halunnut kolme lasta, jotka isoinakin voivat turvautua toisiinsa elämässään, mutta kymmenen lasta saisi minut jo fyysisesti ja henkisesti romuksi…! Kolmenkin kanssa tulee ajoittain puuskuteltua. ja kymmenestä olisin varmaan jo vahingossa kadottanut vähintään kaksi… Mutta mustavalkoisesti näistä valiten ehkä sitten se yksi – ihan vain oman jaksamisen näkökulmasta.
- 20kg painavampi vai kevyempi? Näistä vaihtoehdoista mieluimmin 20kg painavampi, en missään tapauksessa haluaisi kadottaa -20kg! Toisaalta olen kolme kertaa raskaana ollessani kerryttänyt painoa 20-25kg, joten tiedän kuinka kovilla kroppa olisi, jos jälleen kerran paino nousisi noihin lukemiin. Olen oppinut vanhemmiten armollisemmaksi itselleni ja keholleni, ja ainoa tavoitteeni onkin, ettei mitään jää tekemättä tai kokematta painoni tai kuntoni vuoksi.
- Tampere vai Turku? Turku! Ja mielellään merenranta ja saaristomökki, kiitos.
- Eiliset sukat vai eiliset alkkarit? Eiliset sukat – onko tässä edes muuta vaihtoehtoa oikeasti…?!
- Joulu vai juhannus? Olen nykyisin jouluihminen – ihan jo siihen pisteeseen, että miestä ärsyttää. Joulu on lapsille myös niin kovasti odotettu juhla, että pelkästään lasten riemun seuraaminen saa aikuisenkin innostumaan tonttuilusta! Juhannus meillä on normaalisti lähinnä normaali viikonloppu.
- Työttömyys vai kaikista hirvein duuni, jonka keksisi? Tätä jouduin jo miettimään tovin. Olen duunariperheestä, jossa pienestä pitäen opetettiin, että töitä tehdään kovasti, oma leipä ansaitaan itse ja työt tehdään niin hyvin, että kehtaa sanoa ne tehneensä. Näillä opeilla on menty nyt parikymmentä vuotta työelämässä. 2020 koronakesä oli ensimmäinen kesä sitten yläkoulun aloittamisen, että olin KAKSI KUUKAUTTA kesälomalla! Olen aina ajatellut, että jos työt loppuisivat, en osaisi olla tekemättä mitään, vaan hakeutuisin johonkin työhön ja hakisin siitä samalla oman alani hommia. Ehkä sitä kaikista hirveintä duuniakin hetken kestäisi, että löytäisi sitten jotain muuta…? Tosin en osaa nyt edes keksiä, mikä olisi niin kamalaa työtä, että olisin mielummin tekemättä mitään…? No joo, keksin – olisin mielummin työtön kuin prostituoitu tai palkkasoturi, taikka vanginvartija, hui!
- 10cm lyhempi vai 10kg painavampi? 10cm lyhyempi. Vaikka 164cm ei ole paljoa mistä ottaa.
- Pesisitkö pyykkiä vuoden verran materiaalit ja värit sekaisin VAI käyttäisit silmälaseja vuoden? Käyttäisi silmälaseja vuoden. Meillä minä vastaan vaatehuollosta ja näin vaatealan ihmisenä lajittelen vaatteet pesuun värin ja pesulämpötilan mukaan. Meiltä löytyy myös omat pesuaineet niin mustalle, valkoiselle kuin värilliselle pyykille, sekä urheiluvaatteille. Ahdistun mustien vaatteiden haalenemisesta ja valkoisten harmaantumisesta! Silmälasejani en tällä hetkellä käytä kuin autoa ajaessa tai leffaan mennessä, joten uhraus olisi tuo vuoden mittainen käyttöpakko, mutta näistä vaihtoehdoista kuitenkin se pienempi ja vähemmän stressaava! 🙂
- Se, että lapset nukkuisi yöt putkeen, mutta aikuisilla ei olisi kahdenkeskistä aikaa ollenkaan VAI aikuiset saisi välillä kahdenkeskistä aikaa, mutta lapset nukkuisi välillä miten sattuu? Auts! Kahden todella huonosti nukkuneen ja yhden todella hyvin nukkuvan vauvan jälkeen osaan varmaksi sanoa, että en enää ikinä halua elää vauva-arjen univelassa! Vanhin poika heräsi ensimmäiset PUOLITOISTA VUOTTA pahimmillaan vartin välein… Koetappa siinä käydä töissä, pyörittää arkea ja olla vielä puolisona semi kirkkalla valoilla! Nuorimmainen taasen on aina mennyt hymyllä nukkumaan ja pahimmillaan heräsin sen kolme kertaa yössä alkuvaiheessa syömään. Ajatus on ollut kirkas koko ajan, sillä olen saanut riittävästi unta – en olisi muutoin kyennyt palaamaan töihin neidin ollessa 4kk ikäinen! Kahdenkeskinen aika taasen on tässä lapsiperheen arjessa muutoinkin melko vähällä, sillä meillä on palttiarallaa kaikkialla aina 1-3 lasta mukana. Mietittiin juuri, kun vietettiin kahdeksatta kihlajaisvuosipäivää kotona Netflixin äärellä, että koska ollaan käyty viimeksi kahdestaan syömässä – tultiin tulokseen, että taisi olla ennen nuorimman syntymää joulukuussa 2020, kun jouluostoksilla pyörähdimme ja siinä samalla varastimme pienen hetken yhteiseen ateriaan ravintolassa! Notta juu, valitsen nukkumisen näistä – eli meidän normaalin arjen siis.
- Lemmikiksi koira vai kissa? Meillä on kissa, Bono, mutta haaveille koirasta. Ehkä tähän pitää vastata siis kissa, koska on monia ihan käytännön syitä, miksi emme ole edenneet koirahaaveemme kanssa.
- Viikko käymättä suihkussa vai pesemättä hampaita? Käymättä suihkussa! En pystyisi jättämään edes aamun tai illan hammaspesua väliin, vaikka välillä vitsailenkin, että ’olipahan taas aamu, että piti valita kummat harjaa, hiukset vai hampaat’. Pelkään hammaslääkäriä suunnattomasti, joten teen parhaani etten joutuisi porattavaksi!
- Hamppari vai pitsa? Pizza. Tää oli helppo! 🙂
- Koko kesän saisi syödä vain mansikoita tai jädeä? Hah, niin ikään helppo: jäätelöä! Mansikka-allergisena tässä ei ole vaihtoehtoja.
- Rantapäivä lasten kanssa vai ilman? ILMAN! ….Onko sellainen edes mahdollinen?!? Vielä kun löytyisi tällaiseen ainutlaatuiseen, harvinaiseen hetkeen myös se hiljainen ranta, josta paljon oli kesällä keskustelua – kyllä, jotkut äiti-ihmisetkin voivat kaivata edes yhtä paikkaa, jossa saisi olla ilman ainuttakaan lasta ympärillä, jos kerrankin on päässyt omiakin karkuun…!
- Lasten iltatoimet, nukkumaan laitot yms. VAI kotityöt pyykkeineen tai tiskeineen? Olemme onnekkaassa tilanteessa, jossa on enää kaksi lasta, jotka vaativat hyvin vähän enää iltaisin – toinen hoitaa jo iltasatua vaille iltatoimensa itsenäisesti, eikä nuorimmainenkaan työllistä juurikaan kuin yöpuvun ja hampaiden pesun verran (iltapuurokin menee asenteella ”ITE!”). Joten lasten iltatoimet minulle, kiitos!
- Lapset, jotka siivoaisivat aina omat jälkensä VAI lapset, jotka ei koskaan riitelisi keskenään? Lapset, jotka eivät koskaan riitele keskenään!! Kaksi vanhinta ei kerta kaikkiaan tule lainkaan toimeen keskenään, joten olemme heittäneet toivon sen suhteen, että voisimme joskus piipahtaa vaikka elokuvissa miehen kanssa ja vanhin sen hetken katsoisi nuorempien perään… Pienintä neitiä molemmat pojat hoitavat kyllä lämmöllä ja rakkaudella, mutta poikia ei vain voi jättää kotiin ilman aikuisen valvontaa (=erotuomaria)! Joten jos olisi lapset, jotka eivät koskaan riitelisi keskenään, voisimme saada hieman enemmän pieniä arjen irtiottoja palkkaamalla isoimman lapsenvahdiksi aina silloin tällöin. Mikä unelma!
- Pala- vai nestesaippua. Palasaippua. Vaihdoin muutama vuosi sitten jo palasaippuaan suihkusaippuan osalta, enkä palaa enää nestemäiseen! Ja minulla on siis oma palasaippua, joka roikkuu narussa suihkun äärellä – muu perhe käyttää omia nestemäisiä saippuoitaan, eikä saippua loju missään kupposessa, hyih. Shampoon osalta läträän vielä nesteillä, mutta kieltämättä palaversion testaaminen houkuttaa. Etuina palassa on ehdottomasti pakkausmateraalien vähyys saippua käyttöiän aikana ja tosiaan se hyvin pitkä käyttöikä!
- Hellyys vai intohimo. Intohimo. Hellyyttä on aina arjessa lasten kanssa runsaasti, mutta ihminen tarvitsee myös intohimoa! Eikä ainoa intohimo liity vain parisuhteeseen, vaan myös arkeen ja elämään ylipäätään; Sivistyssanakirjakin kuvaa termin ’intohimo’ sanoin ’pysyvä voimakas halu’. Suhtaudun intohimolla erilaisiin tapoihin olla luova, on sitten kyse maalaamisesta, valokuvaamisesta tai vaikka kodin sisustamisesta. Tai puutarha – olen hyvin intohimoinen sen suhteen! Tai oma kasvu ja kehittymiseni – koen intohimoa myös uuden oppimista kohtaan.
- Absolutismi vai alkoholi. Näistä on helppoa valita absolutismi, sillä en juurikaan käytä alkoholia. En pidä alkoholin mausta, enkä selviäisi ilman sydänkohtausta yhdestäkään krapulasta tässä iässä. Miksi siis ottaa alkoholillinen pahanmakuinen, kun voi ottaa alkoholittoman hyvänmakuisen, jos tahtotila ei ole humaltua? Ja koska käytän niin harvoin alkoholia, puheeni alkaa takkuamaan ja kävelyni muistuttaa brittikomedian funny walk:ia jo puolikkaan skumppalasin jälkeen, joten otan mielummin skipin ja nautin alkoholittomana juhlista.
- 3 päivää Flow`ssa vai 3 päivää yksin kotona. Tarvitseeko aiempien vastausten jälkeen enää edes kirjoittaa vastausta tähän….? Kolmen lapsen äidin päiväuni on saada olla kokonainen viikonloppu ypöyksin kotona!!
- Kävisitkö itse tekemässä joka viikko ruokaostokset kaupassa VAI siivoaisitko itse kotisi joka ikinen viikko. Teemme joka toinen viikko ruokatilauksen kotiin kuljetuksella, joten omalle ToDo-listalle on jäänyt enää tuo siivoaminen. Yllättävän iso helpotus muuten ollut arkeen, kun aiemmin koetti juosta viikon ruokaostokset 1-2 lapsen kanssa1-2 kaupasta vanhimman pojan tunnin mittaisten harrastusten aikana…!
- Tiskikoneen vai pyykkikoneen tyhjennys. Meillä on jakaantunut kotiaskareet hyvin selkeästi näiden osalta; minä hoidan pyykkivuoret ja mies hoitaa tiskikoneen, jonka tyhjennyksessä lapset jo sujuvasti – hieman välillä komennettuina – avustavat. Minä en uskaltaisi päästää miestä lähellekään pyykkikonetta, sillä hän on niitä hurjia sekapesumiehiä, jotka vain kaatavat pyykit korista koneeseen, ja toisaalta minä en saa koskea astianpesukoneeseen, sillä miehellä on siitä pettämätön logiikka, kuinka saadaan maksimoitua tilankäyttö…. 😀
Kiva, kun jaksoit lukea loppuun asti!
Tämä oli itse asiassa todella hauska haaste – ja oli huvittavaa huomata, kuinka nämä vastakkaisasetetut kysymykset itse asiassa olivat useat jo omassa arjessa selkeiksi tehtyjä ja toteutuneita jakoja.
Vinkkaa alle kommentteihin, jos itsekin tartuit haasteeseen – olisi mukava käydä lukemassa toistenkin vastauksia näihin! 🙂
Aurinkoa sinne sinunkin elokuiseen viikkoon – huomenna muksut kouluun ja kohti rauhallisempaa arkea!