Aina yhtä palkitseva hetki löytää kukkaan puhjennut kasvi ikkunalaudalta, mutta erityisen sykähdyttävä hetki on keskellä talvea – pimeimpänä vuodenaikana, keskellä kylmyyttä.
Jaoin tovi sitten Instagramin puolella valokuvan näin joulukuussa kukkaan TAAS puhjenneesta enkelinsiivestä, joka kuulemma kukkii normaalisti kesä-heinäkuussa, mutta hyvin viihtyessään kukinta saattaa kestää ympäri vuoden.
Voiko kauniimpaa kiitosta huolenpidosta kasvi enää antaa?!
Toinen näin talvella kukkaan puhjennut kasvi on orkidea, jonka kukinta on aina yhtä suuri yllätys – se kun ei millään muotoa ole ainakaan itselle mitenkään itsestäänselvyys, vaan tuntuu vaativan monenmoista käsillä seisontaa, hokkuspokkuslorua ja oikeaa tähtien asentoa…
Viitisen vuotta sitten, lokakuussa 2018, sain lahjana mieheltä kyseisen orkidean hyvin runsaskukkaisena. Taisi olla hetken mielijohteesta ruokaostoksilta Lidlistä mukaan napattu yllätys. Orkidea kukki tuolloin pitkään ja hartaasti, hyvin kauniina ja suurilla kukinnoilla, ja toisin kuin aiemmin, en heittänyt kasvia menemään kukinnan lakattua vaan päätin miehen antaman orkidean saada pysymään hengissä – ja kenties jopa kukkimaan uudelleen.
Enpä arvannut, että tästä tulisi vuosien projekti, joka palkitsisi myös upeasti.
Ohjeet, joita olen lukenut orkidean kukkaan saamisesta kotioloista, ovat olleet aika yksioikoisia ’pistä piiloon ja unohda’ -tyyppisiä ratkaisuja. Trooppisia oloja en kasville voi tuvassamme luoda, mutta olen kovasti pohtinut, mikä olisi helpoin tapa luoda kasville ominaisempi kasvuympäristö ja sitä kautta houkutella kukintaan.
Olen kokeillut nyt molempia – keppiä ja porkkanaa – ja todennut muutaman vuoden käytännön kokemuksella sekä kahden kukinnan aikaansaannoksella, että hemmottelemalla orkideaan saa todella upean kukinnon!
Ja luonnollisesti olen raportoinut kokeilustani täällä blogissa, daah! 🙂
Tammikuussa 2020 – kokeiltuani ’keppiä’ orkideaan – kirjoitin aiheesta blogiin. Linkin juttuun kuvineen löydät alta:
Kodissamme kukkii kiukkuuntunut Orkidea
Kiusaamista ja kovia otteita
Edellisellä kerralla, tuolloin vuonna 2020, sain orkidean kukkimaan klassisella kätke & unohda -tekniikalla; siirsin edellisenä syksynä lehtikasan sivuun katseelta piiloon ja unohdin useammaksi kuukaudeksi kastelematta piilopaikkaansa. Kun löysin kasvin nuppuineen kätköstään loppuvuodesta 2019, siirsin sen ikkunalle ja tammikuussa 2020 se puhkesi kukkimaan.
Kaksi nuppua – siis kaksi kukkaa – taisi orkidea tuolloin tuottaa ja kukinnon väri oli samettisen tummanpunainen (kuva yllä).
Huolenpitoa ja helliä otteita
Pitkin talvea – kaikkina näinä vuosina, joina kasvi on kotonamme majaillut – hoitorutiinini orkidealle on ollut upottaa se kerran viikkoon veteen aamulla ja jättää muoviruukussa keittiöaltaan reunalle valumaan päivän ajaksi. Illalla olen pistänyt kasvin takaisin tuohon keraamiseen ruukkuun ja nostanut etelänpuoleiselle ikkunalle. Siinä kaikki.
Kertaakaan en ole vaihtanut kasvualustaa, enkä kertaakaan lannoittanut – siis viiteen vuoteen!
Mutta tänä kesänä orkidea sai oikein erikoishemmottelun: se siirtyi kesälomalle kasvihuoneeseen heti alkukesästä!
Sijoitin orkidean kurkuntaimien kupeeseen, jossa se oli puolivarjoisassa, mutta hyvin valoisassa paikassa. Jatkoin myös kerran viikkoon veteen upottamista – tällä kertaa en siis kiusannut kasvia kuivuudella houkutellakseni sitä kukkimaan.
Lisäksi panostin tänä kesänä sumuttamiseen kasvihuoneessa, minne olin kantanut myös mm. appelsiinipuut, ja orkideakin sai sumutusta päivittäin.
Eikä mitään muuta!
Tavoitteenani ei itse asiassa ollut koettaa saada orkideaa kukkimaan, vaan siirsin sen enempiä suunnittelematta muiden viherkasvien joukossa ’pois tieltä’ kasvihuoneeseen.
Yllätys oli siis suuri, kun syksyllä sisätiloihin siirryttyään huomasin kasvin kasvattavan kukkavartta – ja sitten viisi suurta nuppua!
…Ja vielä suurempi oli yllätys, kun ensimmäinen kukka puhkesi: suuri, todella voimakkaasti violetin sävyinen kukinto, jonka rinnalla edellinen, vuoden 2020 kukinto, tuntui aivan eri kasvin tuottamalle!
Jos ei tietäisi, niin ei samaksi orkideaksi tunnistaisi kuin vuonna 2020!
Toki vaikka kukinto on todella upea näin kasvihuonekesän jälkeen, niin toisaalta lehdet ovat hieman kärsineemmän näköiset kuin vuoden 2020 valokuvissa
. …Toisaalta en osaa sanoa, mitkä vauriot lehdissä johtuvat tämän kesän olosuhteista, sillä muistelisin, että lehdissä oli jotain vaurioita jo keväällä ennen kasvihuoneeseen muuttoa….
Oppikokemus tästä viiden vuoden kasvatuskokeilusta – kepistä ja porkkanasta:
Molemmat keinot toimivat, mutta huolenpidolla ja hellällä otteella
sai orkidean puhkeamaan huomattavasti upeampaan kukintaan!
Miten sitten kasvatuskokeilu jatkuu tästä eteenpäin?
Aion ensi keväänä vaihtaa orkidealle kasvualustan, sekä aloittaa keväällä kasvukauden alettua lannoituksen – näitä en ole tosiaan vielä orkidealle vuosien aikana tehnyt.
Ja luonnollisesti orkidea tulee viettämään jokaisen kesän tästä eteenpäinkin kurkuntaimien lehtien seassa, nautiskellen lempeästä lämmöstä ja valosta, sekä päivittäisestä suihkutuksesta!
