Runsaslumista keskiviikkoa täältä maaseudulta!
Tulihan tänään taas riehuttua lapion ja kolan kanssa kahteen otteeseen lumitöissä pihassa; ensin kaivoin aamulla oman autoni esiin ja iltapäivällä kävin vielä pojan avustamana kolaamassa parkkipaikan miehelle puhtaaksi, että pääsee takaisin pihaan töistä tultuaan, sekä siinä sivussa putsattiin koko muukin piha!
Alkaako sielläkin suunnalla jo olemaan päällimmäinen tunnetila hieman kypsä tähän lumen määrään…? Ei sillä, ihanaa, kun saatiin runsasluminen talvi, mutta onhan tässä jo vähän naurattanut, että perinteisesti suutarin lapsilla ei ole kenkiä; miehellä on mönkkäri ja siinä lumiaura, mutta tässä taloudessa Vaimoke -merkkinen tehoauraaja on saanut rauhassa puhista hiki pipossa pitkin pihaa läpi tammikuun… 🙂
Törmäsin eilen Lauriina -blogissa hauskaan Kun olen yksin kotona x 10 -haasteeseen. Tähän oli aivan pakko tarttua jo siitäkin syystä, että olen nykyisin niin harvoin yksin kotona, että teki ihan hyvää muistella, mitä ihmettä tykkään touhuilla, kun kukaan ei ole näkemässä. …Harvemmin sellainen päivä pitää sisällään ainakaan kolaamista., ellei ole pakko saada auto käyttökuntoon…
…Ja yksin olemiseksi ei lasketa etäpäivällä olemista, koska niistä päivistä saisi vain näin nuivan listan;
- Olen Skype-palavereissa
- Vastaan sähköposteihin
- Työskentelen projektien parissa
- Juon liikaa kahvia
- Syön ihan liian vähän tai jopa unohdan lounaan, jos flow -tila iskee
- Pidän tauon happihypellen tai joogaten
- Käyn ruokkimassa kanat
- Juon vielä vähän lisää kahvia
- Suunnittelen seuraavaa työpäivää
- Suljen koneen, kun muu perhe on saapunut seurakseni kotiin ja on aika tarttua pannuun ja kattilaan.
**Valokuvat tähän postaukseen olen kerännyt aiemmista julkaisuistani – kuten kerroin, vähissä ovat olleet ne yksin vietetyt hetket, että olisin ehtinyt valoisan aikaan valokuvaamaan….
Mutta mitä puuhaan, kun ihan oikeasti saan pienenkin hetken olla ypöyksin kotona?!
…Valokuvaan blogia varten.
Usein saatan valokuvata useammankin aiheen kuvat samalla kertaa, kun kerrankin voin ajan kanssa keskittyä tekemiseen – ja parhaassa tapauksessa vielä luonnonvalossa keskellä päivää!
…Kirjoitan.
Suurin osa bloggaamiseen käytetystä ajasta on napattu iltahetkistä, kun mies on nukuttamassa pienempää poikaa ja talo on vihdoin hiljentynyt. On oikein luksusta istahtaa keittiön pöydän ääreen koneen kanssa päivällä valoisan aikaan, keittää kahvit ja hiljentyä tekstin pariin. Nautin kirjoittamisesta – olen aina nauttinut – ja tuskailen, kun aikaa syventyä kirjoittamiseen ei koskaan tunnu olevan riittävästi…
…Katson Netflixistä suosikkisarjojani.
Viimeisimmäksi olen ahminut herkullisen You -sarjan 1.tuotantokauden (some-aikakauden karmivan kutkuttava stalkkeritarina) muutamassa päivässä ja fiilistellyt Marie Kondon ohjeita kodin järjestelyyn.
…Järjestelen paikkoja.
Katsottuani ensin Marie Kondon ohjeita Netflixistä, saan yleensä inspiraation käydä jonkun mahdottomalta tuntuvan siivousurakan kimppuun. Viime aikoina olen laittanut kuntoon niin omat kuin lastenkin vaatekaapit, liinavaatekaapit, kodinhoitohuoneen kaapistot, keittiön astia- ja kuiva-ainelaatikostot sekä tarttunut työhuoneen ( = nykyisin vielä enemmänkin varasto) raivaamiseen. En ole koskaan ollut himosiivoaja, enemmänkin sellainen hamstraajahirmu ja laiska emäntä, mutta nyt vuoden Villa Kotirannassa asumisen jälkeen on ollut ihanaa käydä kaappien kimppuun ja raivata turhat pois, kun vihdoin tavarat tuntuvat löytävän oikean paikkansa.
…Läpikäyn lukemista odottelevia lehtiä saksien kanssa.
Selaan läpikäyntiä odottavia aikakaus- ja sisustuslehtiä ja leikkaan talteen kaiken inspiroivan – tekstin pätkät, kuvat tai kokonaiset artikkelit. Liimailen kuvia kymmeniin erilaisiin ideakirjoihin ja vihkoihin, joita pysähdyn selaamaan aina, kun kaipaan inspiraatiota vaikka kodin sisustamiseen tai mietin blogiin kirjoitettavaa aihetta. Viimeisimmäksi marraskuussa selailin muistikirjaani, jonka kylkeen olen dymottanut otsikoksi ’Joulun tunnelmaa vanhaan taloon’. Nuo kirjat ovat kuin ikiomia sisustuskirjojani, jotka sisältävät ainoastaan sellaisia kuvia ja tunnelmia, joista inspiroidun joka kerta.
…Katan kauniisti ja vietän yksin rauhallisen kahvihetken.
Suomalaisen sydäntä lähellä on kahvin ääreen hiljentyminen. Yksin ollessani keitän kahvia saman määrän kuin miehen kanssa kotoillessa; kuusi kuppia hujahtaa huomaamatta touhutessa niitä näitä – tai mikä parasta; istuen nojatuolissa ja katsellen vain ikkunasta ulos, ilman kiirettä minnekään! Yksin vietettyyn kahvituokioon yleensä liittyy myös jotain imelää, keksiä tai pullaa, sekä hyvää luettavaa; lehti tai kutkuttavaan kohtaan illalla jäänyt kirja.
…Hemmottelen itseäni.
Arjen vauhdissa tuppaa hemmotteluhetket jäämään vähäisiksi, joten yksin vietetyt päivät ovat loistavaa aikaa kasvo- tai hiusnaamiolle, tai vaikka molemmille! Tällaisen hemmottelutuokion voi helposti yhdistää vaikka hyvään Netflix -sarjaan ja kahvitteluhetkeen.
…Nautin hiljaisuudesta.
Kahden vauhdikkaan poikalapsen äitinä ja vanhemmiten yhä introvertimmaksi muuttuvana erakoitujana NAUTIN suunnattomasti jokaisesta pienestäkin hiljaisesta hetkestä! Ollessani yksin kotosalla, kun tupaa ei täytä lasten äänet, ei käy mielessäkään laittaa päälle edes radiota, saati televisiota taustahälyksi. Yksin vietetty päivä voi mennä huomaamatta täydellisessä hiljaisuudessa – henkisiä akkuja ladaten.
…Askartelen, piirrän, maalaan…
Yksin oleminen mahdollistaa myös keskittymisen luovana olemiseen. Olen aiemminkin maininnut, että koen luovuuden elämässäni vakiona, ainoastaan toteutustapa vaihtelee eri lajien välillä jopa mielialasta riippuen; neulon, piirrän, maalaan vesiväreillä, kirjon, tuunaan kalenteriani tai ideakirjojani, kokoan erilaisia asetelmia kotiin, ompelen, valokuvaan, kuumaliimaan jäätelötikuista – mitä ikinä satunkin keksimään!
…Nukun!
Ehkä suosikkini yksin ollessa: päiväunet! Ihan liian harvinaista herkkua, näitä kaipaisin vaikka päivittäin. Mikään ei ole ruuhkavuosissa kompastellessa parempaa kuin nukkuminen: Se tunne, kun painat pään tyynyyn ja suljet silmät – unta ei tarvitse kauaa odotella! Aina, kun on vain pienikään mahdollisuus edes hetken torkkuihin, käperryn vaikka olohuoneen nojatuoliin viltin alle ja simahdan saman tien. …Univelka, miten se vielä pienemmän täyttäessä neljä vuotta kulkee mukana väin vahvasti…?!?
Mitä SINÄ teet, kun vietät aikaa yksin?
// What do you do, when you spend time alone? I listed 10 of my favorite things – and the best of all is SLEEPING!
