Blogini lukijoille, tai elämäämme Villa Kotirannassa Instan kautta seuraaville on vuosien varrella varmasti selvinnyt, että R A K A S T A N Madara -kosmetiikkasarjaa. Otin ensimmäiset tuotteet käyttöön juuri ennen koronan alkua 2020, ja näin palttiarallaa kolme vuotta myöhemmin vannon edelleen Madaran nimeen.
Olen itse asiassa täällä blogissakin jakanut syksyllä 2020 käyttökokemuksiani sarja tuotteista ja tulossa on vielä näin loppuvuodesta päivitetty kooste lempituotteistani. Tuohon 2020 blogitekstiin pääset linkistä alla:
MÁDARA Cosmetics – luonnonmukaista ihonhoitoa
Paras ystäväni on ammatiltaan kosmetologi ja kuunneltuaan lukuisia kertoja kokemuksiani Madaran tuotteista, hän pyysi minua tilaamaan hänelle muutaman testerin. Madaralta tilatessa voi siis samalla valita ilmaisia testereitä toimituksen mukaan.
Kävin marraskuun alussa työmatkalla Latviassa ja eräänä iltana työpäivän jälkeen suuntasimme työkavereiden kanssa Riikaan ostoksille. Kierreltyämme vanhassa kaupungissa piipahdimme vielä paluumatkalla juna-aseman läheisyydessä olevaan kauppakeskukseen, josta löytyikin Madaran myymälä!
…Kirosin siinä mielessäni, sekä kaikille läsnäolijoille, että koetin matkustaa pelkällä käsimatkatavaralla, eli en saisi kuljetettua haluamiani purkkeja ja purtiloita lennolla kotiin…
Onneksi muistin ystäväni pyynnön testereistä ja kysäisin myyjältä muutamaa Skin Equal Soft Glow -näytettä, sillä niitä ei ollut edellisellä kerralla tilatessa verkkokaupassa saatavilla – ja yhtäkkiä poistuinkin kaupasta kera sylillisen erilaisia näytteitä!
Työkavereiden kanssa tätä junassa takaisin Jurmalaan hotellille matkatessa naureskellessa joku heitti ilmoille idean, että ’noistahan saisi vaikka joulukalenterin!’.
Siitä se ajatus sitten lähti!
Tovin mittailtuani ja pari testiversiota taiteltuani löysin näytepakkauksille juuri sopivan kalenteripussin koon. …Onneksi kaikki testerit ovat identtisen kokoisia!
Työhuoneessa on A I N A käytettävissä kymmenittäin erilaisia paperirullia joulu- ja juhlapaketointiin, ja valitsin joukosta kolme erilaista, mutta kauniisti yhteen sopivaa käärepaperia. En valitettavasti enää muista mistä nämä paperit on ostettu vuosien saatossa – todennäköisimmin Kärkkäiseltä, Jyskistä tai Ikeasta.
Pussukan valmistaminen vaati siis vain lahjapaperia, sakset ja liimaa – sekä sorminäppäryyttä ja hitusen kärsivällisyyttä. ...24 samanlaisen pussin taittelu ja liimaus alkoi ensimmäisen kymmenen jälkeen jo tosiaan hieman maistua puulle…
Olin myös muutama vuosi sitten ostanut pienet puiset pyykkipojat numeroin jostain joulun jälkeisestä alennusmyynnistä ja säilönyt niitä askartelulaatikossa odottamassa juuri tällaista käyttötarvetta.
…Tässä kohti on hyvä tunnustaa, että ostan usein kaikkea tällaista pientä askartelutarviketta ’kotivaraksi’, varsinkin jo jossain on hyvä alennusmyynti. Kun askarteluintoni iskee, pitää oitis päästä tarttumaan toimeen!
Jotta pussukat vielä pysyvät kauniisti nipussa ja saan ne paketoitua viemisiksi sunnuntaina, päällystin vielä käärepaperilla vanhasta pahvilaatikosta kauniin rasian kalenterille.
Kokonaisuuden kruunaavat kauniit jouluiset tarrat, jotka ostin viikolla Rustasta piipahdettuani siellä keskimmäisen pojan kanssa joulukoristeostoksilla. Nyt jälkikäteen harmittaa, miksen ostanut samalla useampaa arkkia näitä tarroja – tulen takuulla tuhlaamaan ne kaikki tämän joulun lahjoja paketoidessa…!
Sunnuntaina siis pakkaan muksut autoon ja suuntaan ystäväni luo viettämään perinteistä pikkujoulujuhlaa.
Meillä on jo vuosia, vuosia ollut perinne, että hyvissä ajoin ennen joulua kokoonnumme yhteen lapsinemme, vietämme joulua etukäteen yhdessä herkutellen ja jaamme lahjat, jotka saa avata heti. Varsinkin keskimmäinen poika odottaa tuota päivää aina kuin kuuta nousevaa, ja samoin teki vanhempi poikani nuorempana, jolle kummitäti onkin ollut melkein kuin toinen äiti. Pienin lapsi ei vielä ole ihan päässyt tästä perinteestämme – tai koko joulusta – jujulle, mutta veikkaan, että hänkin tulee rakastamaan tätä yhteistä pientä joulujuhlistusta, kunhan hieman vielä kasvaa.
Olemme siis toistemme lasten kummeja, mikä aiheuttaa pientä huvitusta aina tavatessamme; olemme molemmat toistemme lapsille ’Satu-kummeja’ ja tottelemme myös molemmat huudahdusta ’Äiti!’ riippumatta siitä, kuka lapsista näin hihkaisee. Nuorimmat saattavat tästä mennä välillä vielä hieman pyörälle päästään… Lisäsekaannuksia aiheuttaa myös se, että kutsumme pienimmän lapsemme kanssa hänen isoveljiään termillä ’veikka’, joka taas sattuu olemaan toisen kummilapseni nimi! Toisaalta myös kaikkien lasten oikea nimi on ’Rakas’, joka kuuluu myös säännöllisesti keskustelun lomassa…
…Siinä on kahvipöydässä vilinää ja hälinää, kun kaksi itäsuomalaista perhettä – pohjoissavolainen ja eteläkarjalainen – istuu jälkikasvuineen yhteen…
Ai että, en malta odottaa sunnuntaita ja ystäväni ilmettä, kun saan tämän(kin) lahjan hänelle antaa!
…Itse tehty on siinäkin mielessä monin verroin parempi kuin valmiina ostettu, että tätäkin lahjaa on askarreltu monena iltana lahjan saaja, ystävä, ajatuksissa isolla tunteella. Samaa ei voi sanoa ostetusta lahjasta…
