Viikonloppuna sain pienen hetken ihan ikiomaa aikaa, kun pienin malttoi nukkua semipitkät päiväunet, isompi poika ei ollut kotosalla ja pienempi poika touhusi pihalla kuralätäkköleikeissä.
Olin jo pari viikkoa sitten – ennen Tinttaran syntymää – ostosreissulla Hyvinkään Willassa löytänyt Tiger Shopista kauniita puisia pääsiäiskoristeita, joten heti tilanteen osuessa kohdalleen, innostuin pitkästä aikaa askartelemaan!
On askarteluja, joita tehdään lasten kanssa
ja sitten on askarteluja, joita tämä äiti haluaa tehdä aivan yksin,
kaikessa rauhassa – ja täysin oman vision mukaisesti.
…Siksikin tähän askarteluun tarttuminen oli kestänyt tovin, kun koetin päiväkausia päästä näitä koristeita salaa lapsilta tuunaamaan…
Ja tietenkin kun olin valokuvannut tämän postauksen kuvat ja niitä koneelta selasin, sattui pienempi poika istumaan viereeni – ihmetellen, että ’Onko meillä tuollaisiakin askarteluja?!’ ja ’Oletko sinä, äiti, tehnyt nuo ihan itse…?!’
…Puolustuksekseni todettakoot, että olin myös pojalle kantanut monen moista askartelutarviketta samalta Tiger Shop -vierailulta ja olimme askarrelleet juuri mm. vaahtomuovisia pääsiäishahmoja, joten ihan kaikkea hupia en ollut vain itselleni kahminut… 😉
Puukoristeita oli yhdeksän erilaista – pääsiäismunista tipuihin ja pupuihin – ja jokaista kuviota kolmin kappalein – kaikkiaan siis 27 koristetta. Ja pakkauksella oli hintaa kolme euroa.
Samaan vauhtiin ostin myös Tiger Shopista pakkauksen pieniä akryylivärejä, joista näihin askarteluihin käytin valkoista ja keltaista sellaisenaan. Akryylivärisetti maksoi puolestaan niin ikään kolme euroa – ja näille lopuille väreille löytyy takuulla käyttöä tulevissa tuunaus- ja maalausprojekteissa.
Taisin kaikkiaan kolme kerrosta maalia levittää pienillä pensseleillä puupinnalle. Erityisesti valkoista sai laittaa useamman kerroksen, sillä se helposti hukkui vaalean puupinnan sävyihin.
Harkitsin myös vihreän sävyjen käyttämistä koristelussa,
mutta päädyin lopulta hyvin yksinkertaiseen ja maanläheiseen
valkoisen, keltaisen ja vaalean puun yhdistelmään.
Jätin myös osan koristeista maalaamatta, sillä mielestäni nuo koristeet olivat kauniita ihan sellaisenaankin.
Olin ostanut samaisella ostosreissulla Hyvinkään Willan Finnmarin myymälästä keinonahkaisen ruukun – maksoi muistaakseni 9,90€ – joka sopii verannan uuteen, hieman boho -henkiseen kevätsisustukseen* täydellisesti.
*Verannan uudistuneesta ilmeestä tulossa tulevana viikonloppuna enemmänkin juttua + lahjakorttiarvonta ihanaa sisustusverkkokauppaan, vinkvink…
Sujautin ruukun sisään lasipurkin, johon olin teipannut tukevasti metsästä löytyneet oksat sopivaan asentoon ja tuin lasipurkin puolestaan ruukkuun sullomalla hieman sanomalehteä purkin ympärille. Lopuksi kaivoin ’sisustustavarakaapistani’ aikoinaan toisesta asetelmasta talteen otettua ’heinää’, joka viimeisteli asetelman alaosan tipujen pesäksi.
Omassa lapsuudenkodissani pääsiäistä varten koristeltiin kotia aina huolella – äitini rakastaa edelleen kaikkia tällaisia teemasesonkeja. Oli noitia ikkunoissa, koristeltuja pajunkissanoksia maljakoissa, tipuja rairuohokoreissa… Äiti vaihtoi kaikki kodin verhotkin sesonkiin sopiviksi!
Itse olen hieman maltillisempi pääsiäisen suhteen. Ehkä en osaa heittäytyä koristelemaan kotia kuten äitini, koska juhlana pääsiäinen on melko lyhytkestoinen – toisin kuin joulu, jonka koristelun aloitan jo heti joulukuun ensimmäisenä päivänä – eikä pääsiäiseen perheessämme kuulu suurempia perinteitä, kuten vaikka suvun tai ystävien kanssa vietettyjä pääsiäisaterioita.
Yksi pääsiäisperinne – jonka äitini on minulle lapsena luonut –
on kuitenkin kulkenut mukanani omasta lapsuudenkodistani
ja varsinkin viime vuosina saanut aivan uudenlaiset mittasuhteet!
Äidilläni oli tapana piilottaa minulle suklaamuna Pääsiäispäivän aamuna ja vietin välillä pitkänkin tovin tutkien kotimme kätköjä. Kun kasvoin isommaksi, rakastin silti tuota perinnettä ja vielä lukiossakin pyysin äitiä jatkamaan kätkemistä. Tosin mitä isommaksi kasvoin, sitä helpommaksi löytäminen muuttui. 🙂
Tuota samaa piiloleikkiä olen jatkanut omien muksujenkin kanssa ja viime vuonna vedin leikin uudelle tasolle; siirsin lapsille yllätykseksi kätkemisen pihallemme ja yhden suklaamunan sijaan taisi molemmille pojille olla seitsemän suklaamunaa! …Juuri eilen isompi poika muisteli viime pääsiäistä naureskellen, kuinka koko seuraavan viikon söi löytämiään suklaita.
Viime pääsiäisenä pienempi poika ei edes osannut odottaa suklaamunajahtia, vaan hieman hämmentyneenä otti ojentamani korin vastaan ja puki ulkovaatteet ylleen. Tänä vuonna herra jo odottaa tulevaa viikonloppua pohdiskellen ääneen, montako munaa tänä vuonna onnistuukaan löytämään!
…Tästä ei taida enää voida downshiftata takaisin yhden suklaamunan piilottamiseen sisätiloissa…
Tänään kaivan kaapista vielä hieman lisää tipuja ja pupuja, ja ripustan esille pienemmän pojan askartelemat vaahtomuovikoristeet. Ehkä pyörähdän myös kaupan kautta ja haen kimput keltaisia sekä valkoisia tulppaaneja tupaan.
Tänä vuonna – kuten viime vuonnakaan – emme päässeet virpomaan, joten pajunkissaoksia värikkäin sulkakoristeluin ei kotoamme löydy, mutta jos kärrykävelyn aikana silmiin pistää sopiva pajukko, saatan sukeltaa sekaan taittamaan muutaman oksan pienemmälle pojalle koristeltavaksi.
Pääsiäinen pitkine vapaineen on ehdottomasti
lasten juhla askarteluineen tässä talossa
– vaikka äiti saattaakin ottaa salaa hieman omaa aikaa
syventyen omiin tuunausprojekteihin…!
