Eilinen ystävänpäivä livahti täällä meillä arjen touhujen sivussa: Pienempi poika askarteli eilen aamulla ennen hoitoon lähtöä kavereilleen ja ihanalle hoitotädille – niin ikään pojan ystävä – ystävänpäiväkortit ja oman perheen sisällä toivoteltiin ystävänpäivää toisillemme. Isomman pojan kanssa haettiin illan harrastuksen jälkeen vielä pullat iltapalalle juhlan kunniaksi.
Pari ystävänpäiväviestiä laitoin matkaan illalla ennen nukahtamista, joista yhteen löysin täydellisen lausahduksen Facebookin Hidasta Elämää -ryhmästä:
On ystäviä.
Hidasta Elämää
On perhe.
Ja sitten on ystäviä, joista tulee perhe.
Tätä maailmani parhain ystävä on minulle; perhettä. Ystävä, jonka kanssa olemme tutustuneet 2001 yhteisessä opiskeluajan solu-asunnossa, on muuttunut vuosien varrella enemmänkin siskoksi, kuin ’vain’ ystäväksi.
Sisaruushenkisessä ystävyydessä tietää ja tuntee toisen jo perinpohjin, on päästänyt toisen aivan täysin ihon alle ja jakaa samanlaisen ajatus- ja arvomaailman, kuin yhdessä kasvaneet siskokset. Jopa riidellä voi täydestä sydämestä, jos sukset menevät aivan ristiin, koska taustalla ei ole ystävyydelle ominaista toisen menettämisen pelkoa ristiriitatilanteissa vaan sisarussuhteen kaltainen perusluottamus siihen, että tämä side ei katkea vaan se kestää myös äärimmilleen venyttämistä. Kaiken pohjana on rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan.
Syvä ystävyyshän on siinä mielessä hyvän parisuhteen kaltainen; ilman luottamusta, kunnioitusta ja rakkautta se on vain kaveruutta.
Olen joskus pohtinut, että erilaiset ystävyydet voi jakaa viiteen eri tasoon:
…Tutut: Olet tavannut hänet vähintään kerran ja sillä tasolla, että FB-kaveruuskutsut voi vaihtaa. Et ehkä pidä aktiivisesti yhteyttä, mutta juttelette kohdatessa esimerkiksi yhteisten ystävien tapahtumissa.
…Kaverit: Olette tunteneet jo pidemmän tovin, näette toisianne enemmän ja vähemmän, on helppo tulla juttuun. Kavereille ei kuitenkaan ehkä halua jakaa ihan jokaista ajatustaan tai mielipidettään, yhdessäolo on hieman kevyemmällä tasolla.
…Ystävät: Kavereita pienempi ryhmä läheisiä ihmisiä. Heidän kanssaan jaetaan jo arjen iloja ja suruja, puhutaan avoimesti ja voidaan luottaa, että toistemme selustat taataan. Ystäviä saattaa joskus tavata aivan liian harvoin, mutta ystävyyssuhteet kantavat yli ruuhkavuosien – ja jotkut lapsuudessa luodut ystävyyssuhteet yli aikuistumisenkin: kun taas istahdetaan saman kahvipöydän ääreen, tuntuu kuin välimatkaa ei koskaan olisi ollutkaan ja jutut jatkuvat luontevasti siitä mihin jäätiin! Ystävä myös istuu seuranasi vaikka neljä tuntia tatuointistudiolla tai soittaa ovikelloa ja kysyy kaipaatko juttuseuraa, kun tietää, että olet kotona yksin ja sydän rikki.
…Parhaat ystävät: Ne muutamat ihmiset, jotka ovat soittolistallasi ensimmäisenä, kun kriisi iskee, kaipaat olkapäätä tai juttuseuraa, tai haluat vaikka juhlistaa jotain onnistumistasi. Ne, joiden tiedät rientävän apuun vaikka sadan kilometrin päästä. Ne, joihin tiedät voivasi aina luottaa, jos maailmasi heittää kuperkeikkaa – ja joiden eteen olisit milloin vain valmis tekemään saman.
…Sisaruusystävyys: Se yksi (tai ehkä joillain voi olla useampikin?) ihminen, jonka kansa olette kasvaneet selkä selkää vasten läpi elämän myrskyt – kuin toisiaan puolustavat sisarukset. Tukeneet ja rohkaisseet toisianne läpi elämän, sekä yhdessä nauraneet kunnes ei enää saa happea ja yhdessä itkeneet lohduttomasti kunnes ei enää tule kyyneleitä. Istuneet vaan hiljaa vieressä ja silittäneet hiuksia. Se kenelle ekana soitat (oman puolison jälkeen), kun jotain mahtavaa/kamalaa on tapahtunut. Se, joka voi muuttaa satojen kilometrien päähän, eikä välimatka vaikuta ystävyyteen. Se ystävä, jonka kanssa voit kuvitella vanhana korppuna yhä edelleen istuvan kahvikuppien ääressä kikattelemassa ja käsikynkkää köpöttelevän kaupungilla kohti kirpputoreja. Sisaruusystävyydessä myös lapset ovat tavallaan ’yhteisiä’ ja kasvavat yhteen kuin serkukset – jopa läheisempiä. Oman sisko-ystäväni tytär, kummilapseni, on minulle kuin oma kolmas lapsi – tytär tähän poikavoittoiseen perheeseeni.
Olen onnekas, sillä minulla on puoliso, jonka miellän parhaaksi ystäväkseni, minulla on ystävä, jonka miellän siskokseni ja minulla on mahtavat ystävät, joiden kanssa jaamme tätä ruuhkavuosien arkea – ehdimme näkemään ihan liian harvoin, mutta onneksi se ei vaikuta ystävyyteen, sillä me kaikki ymmärrämme toistemme tämän hetkistä elämäntilannetta; olemme kaikki siinä samassa ruuhkassa jumissa, kukin omissa poteroissamme. 🙂
Monia ihania ystäviä ja kavereita on jäänyt myös ruuhkavuosiemme jalkoihin ja osaa tapaan aivan liian harvoin, sillä asumme eri kaupungeissa. Asuessani Lahdessa vietimme lähes päivittäin aikaa yhdessä, touhusimme ja harrastimme kaikenlaista porukalla, mutta muutto Mäntsälään, työ Helsingissä, lapsiperheen arki ja monen vuoden remonttiputki on väkisinkin lyönyt säröä yhteydenpitoon…
Siksipä onnellisena odottelen huomista, joka vuotista Ystävien Päivää, eli kokoontumista Lahteen ja illan viettämistä yhdessä ystävien kanssa vaihdellen kuulumisia, nauraen vedet silmissä ja nauttien huikeasta seurasta! Kiitos J & M tästä mahtavasta perinteestä! <3 Huomenna nähdään taas!
Summa summarum: En lyö liikaa painoarvoa ystävänpäivälle – ystävyys mitataan niinä vuoden muina 364 päivänä. 😉
