Te, ketkä olette seuranneet elämäämme Instagramissa, tiedätte, että olen viime kuukausina hurahtanut tavaroiden karsimiseen. …Tai no myönnetään, tämä teema esiintyy elämässäni aina hieman aaltoillen; kytee pitkään pinnan alla ja nousee ajoittain pintaan hurjalla vimmalla, laantuen lopulta taas toviksi.
…Ei varmaan tarvitse olla kovin kummoinen keittiöpsykologi osatakseen nähdä kuvion; vähän liikaa stressiä kaikista lähikuukausien aikatauluista aiheuttaa ylimääräistä kohinaa ja kaaoksen tunnetta, joten siihen helpotusta tuottaa fyysinen selkeyden luominen elämään – eli tasojen tyhjennys, kaappien järjestäminen ja ylimääräisten tavaroiden karsiminen.
Toisaalta tunnen näin neljääkymmentä vuotta lähestyessä jo itseni sen verran hyvin, että tiedostan selkeän kuvion toiminnassani; mitä pahemmin deadlinet kasaantuvat, minä en saa oikein mistään kunnolla kiinni – paitsi kaikesta muusta muka tärkeästä puuhasta, joiden perusteella siirrän ja siirrän oikeisiin asioihin tarttumista. Lopulta pakolliset hommat – eli tässä tapauksessa koulutyöt – runnon valmiiksi viime metreillä, kunnon paineen ja pakon alla. Olin tällainen jo lapsena ja opiskeluaikoina, enkä näköjään pääse raidoistani…
Tavaroiden karsimista olen koettanut tehdä jo pidemmän aikaa, mutta taas näin loppuvuotta kohti innostuin aiheesta enemmän. Ongelmana ei ole, etteikö karsittavaa riittäisi vaikka kuukausien urakkaan, vaan…
a) …ettei aikaa tavaroiden kunnolliseen läpikäymiseen tunnu koskaan löytyvän ja
b) …kiinnyn tavaroihin, joten luopuminen on aina suurta tuskaa.
Miksi sitten haluan ehdoin tahdoin karsia tavaraa?
Ensinnäkin ihan vain siivoamisen helpottamiseksi! Tahtotilana olisi saada yläkerran asuintiloista (makkarit ja tupa) lattiapinnaltaan mahdollisimman tyhjät, jotta robotti-imurilla olisi mahdollisimman vapaa pääsy kaikkiin nurkkiin ja kalusteiden alle. Lisäksi tahtoisin kaikki tasot mahdollisimman selkeiksi, jotta pölyjen pyyhintä olisi vaivatonta – nyt tavaroita pitää siirtää siivoamisen tieltä, sekä vielä pyyhkiä kaikki ne tavaratkin pölystä!
Tahtoisin, että kaikella on oma paikkansa! Tavaroita jäisi vähemmän pyörimään tasoille, jos niille olisi määritelty selkeä oma kaappi tai laatikko, johon tavaran palauttaa heti käytön jälkeen. Nyt tavaroita on vähän kaikkialla, joten niitä helposti myös jättää lojumaan vähän kaikkialle – ja sitten käytämme vielä hurjan ajan niiden etsimiseen… Kun tavaroita saisi karsittua kaapeista, olisi niissä paremmin tilaa järjestää jäljelle jäävät fiksusti.
Lainasin kirjastosta japanilaisen Fumio Sasakin kirjan Hyvästit tavaroille – vapauttava minimalismi. Kyseessä on minimalismin löytänyt kirjailija ja kustannustoimittaja, joka karsi omasta kodistaan ja elämästään – minimalismihan ei koske ainoastaan kodin tavaroiden määrää, vaikka tämäkin kirja siihen pääasiallisesti keskittyy – kaiken turhaksi kokemansa ja asuu nyt onnellisesti 20 neliön asunnossa Tokiossa.
”Tässä kirjassa olen määritellyt minimalismin: (1) tarvittavien esineiden vähentämiseksi vähimmäismääräänsä ja (2) ylimääräisestä tavarasta luopumiseksi, jotta voisimme keskittyä niihin asioihin, jotka meille todella ovat tärkeitä. Tällaisella tavalla eläviä ihmisiä pidän minimalisteina.”
Kirjassa tarkastellaan aluksi minimalismin määritelmää ja sen syntyä – ja kuinka olemme päätyneet tähän tavarakaaoksen täyttämään elämään. Fumio kertoo rehellisen avoimesti omasta elämästään ennen minimalistiksi ryhtymistä, sekä miksi ja miten muutokseen ryhtyi. Hän myös jakaa kokemuksiaan siitä, kuinka hänen elämänsä on minimalismin myötä muuttunut – selkeämmäksi ja onnellisemmaksi.
Koska en suoranaisesti itse pyri minimalismiin – hieman liian radikaalia minun kaltaiselleni himohamstraajalle ja kauniiden tavaroiden haalijalle – luin tarkimmin Fumion luettelemat 55 + 15 käytännön neuvoa turhan tavaran karsimiseen.
…Katsellessani kirjan väliin liimaamiani tarralappuja muistiinpanoin voin rehellisesti todeta, että nuo neuvot herättivät ajatuksia ja synnyttivät välittömästi ideoita, miten pääsisin parhaiten alkuun – ja mistä voisin heti ensimmäisenä aloittaa karsimisen!
En listaa tähän postaukseen kaikkia 55 + 15 Fumion neuvoa, mutta jaan ne neuvot, jotka herättivät minussa eniten ajatuksia.
Sadun 14 poimintaa Hyvästit tavaralle -kirjasta tavaroiden karsimiseen:
1. Aloita heti, älä odota ’sopivampaa hetkeä’. Heitä jotakin pois siltä istumalta!
Kuten alussa kirjoitin, tuntuu ettei aikaa tavaroiden läpikäymiselle ja karsimisille juuri koskaan ole. Arki on hektistä, erityisesti kun syliä, kirjan lukemista tai heppaleikkiseuraa kaipaa tomera 1.5v… Miten ihanaa olisi saada kokonainen viikko – tai edes viikonloppu – ypöyksin kotona: Voisin tyhjentää kokonaisia huoneita ja viedä paikoilleen vain ne rakastamani tavarat! Tai repiä kaikki vaatteet kaapista alas ja käydä jokaisen tuotteen yksitellen läpi – ansaitseeko se paikkansa lempivaatteideni joukossa?! Mutta, ollaanpa realisteja: sellaista hetkeä ei ole vielä pitkiin aikoihin tiedossa. Miksipä siis en tarttuisi toimeen arjessa päivittäin – ei tule sellaista hetkeä, ettei olisi muuta tekemistä ja voisin tunteja viettää karsimisen parissa, joten turha muodostaa omassa mielessään karsimisesta jotain kertaluontoista, suurempaa projektia, johon tartun sitten ’jonakin päivänä’.
2. Aloita jostakin. Aloittaminen on vaikeinta, mutta mitä enemmän karsintaa teet, sitä helpompaa tavaroiden luopumisesta tulee.
Tämän olen todennut itsekin; ensimmäisiä tavaroita karsiessa urakka on vaihein, mutta kun ensimmäiset päätökset on tehnyt, tulee seuraavista päätöksistä helpompia. ”Jos pystyin luopumaan kynsilakoistani ilman suurempaa harmittelua, miksi jäisin kaipaamaan näitä käyttämättömiä huulikiiltoja?” Ja yhtäkkiä meikkikaapissa on ainoastaan ne arjen lempituotteet, joiden käyttö tuottaa minulle iloa! …Ja jos kaipaan ensi kesänä kynsilakkaa varpaisiin (en käytä sormien kynsissä lainkaan), niin voin ostaa pienen purkin jotain kaunista sävyä ihan vain kesää varten.
3. Aloita tavaroista, joista on tullut roinaa.
Risat sukkahousut, venähtäneet hiuspompulat, päivämäärän ylittänyt kosmetiikka, lohjenneet kahvikupit, paperinpalaset, kauhtuneet kuitit käsilaukun pohjalla… Tavarat, joista on tullut roinaa – niistä on helppo aloittaa poisheittäminen. Laskisin itse tähän samaan sarjaan myös esimerkiksi itselle sopimattomat shampoot, ym, jotka vain odottelevat hyllyllä, mutta tiedät jo ettet tule tuotetta koskaan käyttämään.
4. Poista ne, joita et ole käyttänyt vuoteen.
Minulla on ollut ’Ehkä’ -laatikko käytössä jos useamman vuoden. Itse asiassa löysin puolivahingossa tällaisen laatikon vuodelta 2019 kaapin perältä hetki sitten – eikä siellä ollut ainoatakaan vaatetta, jota voisin edelleen kuvitella käyttäväni! Kerään siis aika ajoin vaatekaapista pois vaatteet, jotka eivät ole päätyneet hetkeen käyttöön, mutta joista en ole ihan vielä valmis luopumaan ja kirjaan päälle vuosiluvun, koska vaatteet olen laatikkoon laittanut. Lähtökohtaisesti vuosi on jo pitkä aika hillota laatikkoa kaapissa ja siinä ajassa olisin jo sesonkien vaihtuessa kaivannut jotain laatikkoon laittamaani vaatetta. Todella harvoin on laatikosta palautunut mitään vaatekaappiini vuosien varrella.
5. Kerää samanlaiset tavarat yhteen kasaan ja vähimmäistä (= karsi samanlaisten tavaroiden lukumäärää).
Tämä vaatisi useimmiten pidempi aikaista karsimista, jotta oikeasti ehtisit käydä läpi jokaisen kaapin ja lipaston, keräten kasaan kaikki samanlaiset tavarat – ainakaan minä en muista, missä kaikkialla kodissamme on esimerkiksi saksia! Mutta pari kuukautta sitten keräsin kaappien kätköistä kahteen pahvilaatikkoon KAIKKI omistamani valokuvakehykset (joita hamstraan aina kirpputoreilta) ja todella yllätyin niiden lukumäärästä. Siis tiesin kyllä, että niitä oli kertynyt melkoisesti, mutta että kaksi pahvilaatikollista! Kirpputorille menevien tavaroiden laatikkoon sujahti useampi ei-niin-täydellisen-ihana kehys, kun totesin, että ne eivät silti loppuisi hetkeen kesken…
6. Jos olet miettinyt jo aiemmin jostain tavarasta luopumista, luovu!
Kuka muu tunnustaa, että tällaisia tavaroita löytyy kotoa?! Viimeisimmäksi mietin tätä erää Marimekon mekon kohdalla; ostin mekon viime kesänä kirpputorilta ja olin aivan varma, että siitä tulisi lempimekkoni – olihan siinä kaipaamani taskutkin. Silti kertaakaan neljän kuukauden aikana en ole mekkoa laittanut päälleni, sillä sen väri ei ole kuitenkaan omaan silmään kaunis. Vähän sellainen platku; harmaanbeige. Joka kerta, kun näen mekon henkarissa, mietin että voisin luopua siitä – ja silti se roikkuu edelleen kaapissani. …Ihan kuin platku väsy alkaisikin yhtäkkiä miellyttämään… On tullut aika laittaa mekko myyntiin siis!
7. Erottele ne, jotka tarvitset ja jotka haluat. Tämä helpottaa luopumista.
Rehellisesti sanottuna suurin osa – siis takuulla >80% – tavaroistani kuuluvat kategoriaan ’haluan’. Jos todella tarve vaatisi, tulisin murto-osalla omaisuudestani hyvin toimeen. En silti halua elää vain niillä tavaroilla, jotka tarvitsen – siksi minimalismi sellaisenaan ei suoraan minua houkutakaan – vaan elämään saa tuoda Marie Kondon mainostamaa pirskahtelevaa iloa kotiimme puhtaasta halusta valitsemamme esineet. MUTTA monen tavaran kohdalla luopumispäätöstä on helpottanut pysähtyä pohtimaan, onko tavara tarvitsemani vai haluamani.
Joskus tavara voi olla myös tarvitsemani, muttei haluamani – silloin tavarasta ehkä kannattaa luopua ja hankkia tilalle harkiten haluamasi versio. Esimerkiksi minulla oli aiemmin kymmenisen käsilaukkua kaapissa. Tarvitsin käsilaukun arkisten tavaroiden, puhelimen ja kukkaron, mukana kuljettamiseen, joten en voinut luopua niistä kokonaan. Mutta yksikään laukuista ei ollut sellainen, jonka todella halusin. Niinpä möin kirpputorilla ja annoin lahjoituksena laukkuni eteenpäin ja ostin tilalle haluamani käsilaukun; Marimekon nahkaisen Gratha -laukun. *Pirskahtelevaa iloa*
8. Heitä pois unohtamasi tavarat, jotka saattavat karsinnan yhteydessä tulla vastaan kaappien perältä.
Syyllistyn tavaroiden hilloamiseen, se on yksi paheistani. Olemme nyt asuneet Villa Kotirannassa viisi vuotta ja vielä vuosi sitten löysin työhuoneen perältä muuttolaatikon, jota en ollut edes avannut vuoden 2017 jälkeen… Jos en ollut tarvinnut/kaivannut laatikon tavaroita tähänkään mennessä, miksi siis säästäisin ne edelleen?
9. ’Emme ole koskaan niin luovempia kuin silloin, kun yritämme heittää asioita pois.’
Osui ja upposi! Pula-ajan lasten kasvattamana lama-ajan lapsena en todellakaan osaa heittää mitään pois, sillä sille saattaakin syntyä tarve myöhemmin – ja omaan luontoon ei yksinkertaisesti mahdu ajatus, että heittäisin jotain pois ennen kuin olen kunnolla miettinyt, eikö tavarasta voisi tuunata vielä jotain hyödyllistä. Mutta ehkä minunkin on aika lakata haalimasta loputtomasti krääsää odottelemaan sopivaa hetkeä tuunausprojektin toteuttamiseen – työhuoneeni kun uhkaavasti täyttyy kaikesta, mikä mieheni silmiin on pelkkää roskaa, mutta minä näen tavaroissa valtavan potentiaalin… Kuinka todennäköisesti toteutan suunnittelemani tuunausprojektit kaikista säilyttämästäni tavaroista? Erityisesti kun tavaraa päätyy käsieni kautta työhuoneeseen alati kasvavalla määrällä…
10. Poista karsimasi tavarat heti kotoasi. Muuten ne saattavat pikkuhiljaa löytää tiensä takaisin kaappeihin.
Syyllistyn tähänkin… Saatan raivokkaasti karsia kaapeista turhat tavarat, mutta koska en kuitenkaan ole henkisesti valmis päästämään tavaroista oikeasti irti, kerään ne laatikoihin ja jemmaan kaappeihin – ja sieltä sitten aika ajoin kannan jotain takaisin kodin puolelle… Mutta ne tavarat, jotka olen kerrasta vienyt kirpputorille tai lahjoittanut, niitä en ole koskaan kaivannut enää jälkikäteen. En takuulla muista vuosien aikana pois antamistani tavaroista edes 1%. Ja se tekee kieltämättä minut aika onnelliseksi – olen siis kyennyt luopumaan tarpeettomista tavaroista.
11. Myös saaduista lahjoista voi luopua, jos ne eivät koskaan ole löytäneet tietään käyttöön.
Mikään ei tunnu epäkohteliaammalle, kuin laittaa kiertoon lahjaksi saatuja tavaroita – siksi nykyisin itsekin annan mieluiten syötäviä/juotavia lahjoja, ellen tiedä aivan varmasti lahjan saajan toivetta tai mieltymyksiä. Oikeastaan vain parhaalle ystävälleni uskallan ostaa esinelahjoja – kuten 40-vuotislahjaksi Iittalan Kastehelmi -maljakon tai joululahjaksi Riihimäen Lasin Kehrä -tarjoilulautasen – sekä vanhemmilleni ja siskolleni. Siskollenikin annan eniten käsityötarvikkeita – villalankoja, neulekirjoja, sukkapuikkoja – lahjaksi, sillä niille hänellä on aina tarvetta.
12. Lainaa tai vuokraa. Ei ole tarvetta omistaa kaikkea.
Minulla on jo parhaan ystäväni kanssa yhteishuoltajuus monesta tavarasta! Esimerkiksi ihana ryijymatto, joka ei sopinutkaan ystäväni uuteen kotiin, tuli luoksemme ”ikilainaan” ja talvisin löytänyt paikkansa tuvan keinutuolin alla. Ikilainan perussääntönä on, että tavaran alkuperäinen omistaja saa koska tahansa pyytää tavaran takaisin tai vaikka laittaa sen kiertoon, jos tuntuu tarpeettomalta – toki lainaajalla on etuosto-/saantioikeus tavaraan halutessaan. Minulla on myös lainassa (apua, olen syksyn sadonkorjuun jälkeen unohtanut palauttaa) anoppini keittiövaaka, jota tarvitsin kurkkuja säilöessä – koskaan aiemmin en ole sellaista tarvinnut. Meillä on myös yhteiskäytössä anoppilan kanssa mm. moottorisaha, peräkärry… Olemme myös itse puolestaan vuokranneet halukkaille SUP-lautoja.
13. Jos haluat ostaa jotain, luovu ensin jostain muusta – noudata ’yksi sisään, yksi ulos’ -sääntöä.
…Ystäväni taisi tästä kerran tehdä vielä astetta haastavamman; ’yksi sisään, kaksi ulos’…! Ei uusia sukkahousuja, ennen kuin edelliset on käytetty loppuun ja heitetty energiajätteeksi. Ei uusia kahvikuppeja ennen vanhoista luopumista. Kun kaappitilaa on rajallisesti, ei uutta voi hankkia ennen vanhasta luopumista. Tai, kuten Fumio esimerkkinä kirjassa kirjoittaa; jos sinulla on rajallinen määrä henkareita käytössä, et voi ostaa uutta vaatetta ennen kuin olet luopunut toisesta ja siten vapauttanut henkarin uudelle vaatteelle.
14. Osta vain, jos tavara on sellainen, josta et missään tapauksessa voisi kuvitella luopuvasi.
Tämä pätee elämässäni jo esimerkiksi vaatteisiin; ostan enää ainoastaan lempivaatteita – vaatteita, joita haluaisin käyttää joka ikinen päivä. Tai kosmetiikka; en osta enää uusia tuotteita vain kokeillakseni niitä. Olen löytänyt oman kosmetiikkasarjani ja sieltä iholleni sopivat tuotteet, joten ostan vain lempituotteitani. Joskus – harvoin – jonkun tuotteen ostamatta jättäminen on jäänyt vaivaamaan moneksi päiväksi ja olen lopulta saattanut palata liikkeeseen sen ostamaan, ja nuo tuotteet ovatkin paljastuneet lopulta ihan lemppareikseni. Tämä onkin hyvä tapa testata onko tavara ostamisen arvoinen; oletko unohtanut sen jo seuraavana päivänä ja kenties siirtynyt haaveilemaan jo jostain aivan muusta?
+ Ne ohjeet, joihin itse en ole (ainakaan vielä) valmis taipumaan:
Valokuvaa, skannaa. Voit luopua tavaroista helpommin, kun otat esineestä valokuvan muistoksi. Et myöskään tarvitse valokuvia paperisessa muodossa, vaan voit säilyttää kuvat sähköisessä muodossa.
Tähän minusta ei vielä ole. Ainoa asia, josta olen pystynyt luopumaan paperisena, on taskukalenteri – ja tämäkin vaati vuoden irtaantumista, sekä yhden äitiysvapaan! Minulla on työasiat sähköisessä kalenterissa ja omat + perheen asiat seinäkalenterissa. Näillä työkaluilla saan sovittua kaikki menot – iso apu toki siitä, että työskentelen pääsääntöisesti kotikonttorilta ja pääsen nopeasti tarkistamaan seinäkalenterista kaikki sovitut menot – eikä tarvetta ylläpitää vielä kolmatta kalenteria ole. Valokuvien osalta olen paperikuvien nimeen vannova (tästä löytyykin juttua syyskuulta), enkä pystyisi elämään vain digitaalisten versioiden kanssa. En KOSKAAN katsele valokuvia jostain pilvipalvelusta – en ole edes ihan varma kuinka pääsisin käsiksi tietokoneelta valokuvien varmuuskopioihin – vaan kaivan esiin albumin!
Luovu tavarasta, vaikka se tuottaisikin sinulle iloa.
Miksi?
Asioiden varastoimiseen ei ole tarvetta, sekä ajattele kauppoja henkilökohtaisina varastoinasi.
Juu ja ei. Kuten aiemmin kirjoitin, turhaan säilytän kymmentä kynsilakkapurkkia kuivumassa kaapissa vain, koska saatan kesäisin sellaista käyttää, vaan voin jokaisen kesän alussa käydä ostamassa yhden pienen kynsilakkapurkin, jonka ehdin juuri kesän aikana käyttää loppuun. Mutta kotivarasta en suostuisi luopumaan! Meiltä löytyy niitä ruoka-aineita, joita päivittäin käytämme, pari-kolme pakkausta kotivarakaapissa, sekä pakastin on täynnä lihoja, ym. pakasteita. Kun kauppa on 10km päässä, ei joka päivä lähdetä kaupasta ostamaan tarvikkeita päivällistä varten… Saippuoiden, ym. pesuaineiden ja kosmetiikan osalta käytössä on aina yksi purkki, mutta kotivarasta löytyy toinen valmiina odottamassa. Kun otan kotivaran käyttöön, hankin kaappiin tilalle uuden. Erityisesti tuotteita, joita en löydä lähikaupasta, vaan joudun tilaamaan (kuten kosmetiikka), täytyy varata valmiiksi ennen niiden loppumista.
Tämä ohje toimiikin ehkä parhaiten kaupunkiasumisessa…?
Kirja ei tuonut minulle ehkä mitään maailmaa mullistavaa uutta asiaa, mutta toimi aivan täydellisenä inspiraation lähteenä ja motivaattorina tarttumaan toimeen!
Noissa kirjan välistä pursuilevissa vaaleanpunaisissa muistilapuissa on muuten kirjattuna kaikki ne ideat ja ajatukset ToDo -listoineen, jotka lukiessa ponnahtivat mieleen. Osa hapuilevia ajatuksen juoksuja, osa hyvin konkreettisia toimenpiteitä – tässäpä muutamia poimintoja:
- Kankaiden läpikäynti ja lahjoitus koululle! (Tästä olenkin jo koulun kanssa sopinut ja nyt viikonloppuna raivaan kaikki kangasvarastoni työhuoneesta esille ja VÄHIMMÄISTÄN.)
- Talven aikana kynttilävarastojen käyttäminen loppuun – uusia ei saa hankkia ennen varaston tyhjentymistä.
- Pohdi: Mitä kaikkea voisin käyttää loppuun ostamatta uutta ennen sitä? Sukat ja alusvaatteet, kodin pesuaineet…
- Neidin pieneksi jääneet vaatteet – lajittele koon mukaan ja FB-kirppikselle!
- DVD:t…!
- Kirjahyllyn inventaario
- ’Ehkä’ -vaatelaatikoiden läpikäynti ja vienti keräykseen
- Myy/lahjoita astiat, joita ei ole käytetty vuoteen – tai pahimmillaan muuton jälkeen (5v)!
- Verannan nojatuoli pois!
- Koristetyynyliinojen karsinta + pyyhkeet, pussilakanat
- Lautapelit, joista osia kateissa pois
- Risat neidin kirjat – saako korjattua vielä?
- Joulukoristeiden läpikäynti kuusia koristellessa – risat roskiin!
…Onhan tuossakin jo hetkeksi puuhaa…!
