En olisi uskonut, että kissan takia – enkä todellakaan voi sanoa, että kissan innoittamana – päätyisin järjestelemään tupamme huonekaluja uusille paikoille…!
Ihastuin aiemmin tuvan järjestykseen, jossa sohva sijoittui pönttöuunia vastapäätä ja keltainen Ikean Strandmon -nojatuoli oli pönttöuunin kupeessa – tuossa samaisella paikalla (kuva alla), mihin olen nyt joutunut keinutuolin siirtämään… Miten mukava olikaan käpertyä nojatuoliin viltin alle, nostaa jalat rahille ja katsella tuvan ikkunoista talvista maisemaa…
Joulukuisesta postauksesta löytyy muuten valokuvia tuvastamme tuolla aikaisemmalla huonekalujen järjestyksellä, vinkvink.
Bono -kisunen ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt minkäänlaisia tuhoja yhdessäkään kodissamme, mutta viime aikoina olemme saaneet hänet useamman kerran kiinni raapimasta Strandmon -nojatuolin takareunoja!
En tiedä onko talvi liian pitkä tälle kissalle ja virikkeet vähissä, vai mikä ihme kaveria oikein riivaa… Kevään tullen ei kissaa kovin paljoa kotona näy – mitä nyt käy välillä kurkkaamassa ruokakuppiin, jos saalis jää lähimetsissä vähäiseksi, mutta näin talvipakkasilla on vaikeaa saada herraa edes pissalle pihalle.
Koska Bono ei suostu millään luopumaan pahasta tavastaan ja minulla ei sydän kestä seurata kuinka lempituolini tuhotaan, päätin ratkaista tilanteen ainoalla keksimälläni keinolla, johon ei liity kissan kotiosoitteen vaihdos; siirsin tuolin turvaan ja nostin keinun tilalle!
Hetken tätä uutta järjestystä katseltuani olen itse asiassa tähän todella tyytyväinen; keinu on nojatuolia huomattavasti ilmavampi ja kevyempi tuossa keskellä lattiaa, joten tupaan tuntui tulleen enemmän tilaa, vaikka huonekalujen määrä ei vähentynyt.
Karsin samaan vauhtiin kaikki viimeisetkin jouluun viittaavat koristeet pois tasoilta, joten tupa on nyt kevättalvisen raikas – ja niin seesteinen, kuin kotini ikinä voi olla!
Huonekasvit nauttivat tuvan ikkunaseinustalla kevään lisääntyvästä valosta. Jokainen kasvi on kasvanut pitkin talvea ja muutama jopa intoutunut kukkimaankin, kuten bougainvillea ja valkokäenkaali sekä rönsyliljat. Jännityksellä odottelen tulevaa kesää ja sitä virallista kasvukautta….!
Punaisen ryijymaton siirryttyä varastoon odottelemaan ensi joulua en halunnut ottaa vielä käyttöön kesäistä ja kevyempää sinistä räsymattoa. Vanhoja tavaroita ja vuoden takaisen muuttokuorman viimeisiä tavaroita purkaessa tuli vastaan tämä vaalean beige karvalankamatto, jota olen viimeksi käyttänyt Lahdessa asuessani.
Kooltaan matto on se verran suuri (~160×200?), että osan siitä jouduin jättämään rullalle ja piilottamaan sohvan alle, mutta väreiltään matto sopii loistavasti kevättalven pakkaspäivien raikasta tunnelmaa kaipaavalle.
…Tässä se taas nähtiin, ettei mitään pitäisi koskaan heittää pois, jos suinkin on vain tilaa säilyttää…! Tämäkin matto tarvitsi viitisen vuotta aikaa löytääkseen taas paikkansa…
Mutta se keltainen nojatuolimme!
Kannoin nojatuolin pönttöuunin ja ikkunaseinän väliseen nurkkaukseen, jolloin sen takakulmat – nuo kissan unelmakohdat kynsien teroitukseen – jäivät täydellisesti piiloon, eikä Bono mahdu tassuineen tihutöihin!
Tuota alla olevaa valokuvaa katsoessa taas muistaa, miksi me molemmat miehen kanssa rakastuimme tähän keltaiseen tuoliin ensi silmäyksellä:
Se on tupamme täydellinen väripilkku!
Eikä Bonoltakaan ole täysin kielletty pääsyä nojatuolin läheisyyteen; niin kauan kun kynnet pysyvät piilossa, saa seuraherra nauttia kevätauringon lämmittävistä säteistä ja pönttöuunin hehkusta koko perheen suosikkituolissa!
// Thanks to our cat, Bono, and his bad habbit of scratching our Strandmon -armchair, I had to arrange the livingroom’s furniture again… Actually I’ve learned to love the room this way!
