Kuulumiset puutarhasta ja pohdintaa sään vaikutuksesta omavaraisteluun

Ei voi olla jo elokuun alku!

Koleasta heinäkuun alusta siirryttiin sujuvasti hurjiin helteisiin kuun loppua kohti – ja taas uudelleen koleaan kuun alkuun lähestyvän syksyn kunniaksi.

…Koska en valita pakkaskeleistä – paitsi jos autoni hyytyy työaamuna kotipihaan, tai mikä pahempaa, päivähoidon parkkipaikalle – niin olen kyllä kitissyt ihan luvan kanssa noista heinäkuun hulluista hellepäivistä! Ei ole suomalaista varten yli +26C kesäsäät!

Pahimmillaan oli niin kuumaa, että ei voinut olla ulkona lainkaan, vaan piti jäähdytellä sisällä – tänä vuonna meille hankittiin ilmalämpöpumppu pitämään sisälämpötilan maltillisena – ja samaan aikaan podin huonoa omatuntoa, kun ulkona on niin kaunis sää ja sisällä touhuttiin…

Ja letkun varressa on saanut seisoa pihalla useammankin kerran päivässä!

Olen kyllä kiitellyt onnea, ettei tänä kesänä vielä saatu minkäänlaista nurmikko aikaiseksi tänne remonttityömaan pihaan, niin ei tarvinnut stressata, että palaako nurmikko karrelle vai ei. Tuo meidän rikkaruohojen, voikukkien ja nokkosten valtaama ’huolettoman holtiton’ pihamaa on saanut rehottaa rauhassa – kerran siistin tonttia siimaleikkurilla ja pari kertaa taidettiin sille ruohonleikkuria näyttää…

Yhtä rehevässä kunnossa on näin elokuun alussa myös kasvimaakin – mutta onneksi kasviksista, ei rikkaruohoista! Alkukesän hidas kasvu on vihdoin kiihtynyt satoa tuottavaksi vehreydeksi.

Näin kuukauden alussa on tänä vuonna ollut tapana ottaa osaa Omavaraisuus -aiheiseen yhteispostaukseen ja kurkata omavaraisuuden tavoittelun etenemiseen omilla tiluksilla.

Tässä kuussa kuulumisten lisäksi pohdiskellaan sään vaikutusta omavaraisteluun – teema sopiikin loistavasti tälle kuulle, sillä juuri kirosin kasvihuoneessa viipyilevää paahteista pätsiä – ulkosäiden viilentymisestä huolimatta.

Pssst, aiemmat Omavaraisuus -postaukseni löydät näistä linkeistä:

HELMIKUU – Ajatuksia tulevaan puutarhavuoteen & puutarhapäiväkirja
MAALISKUU – Pihan ja puutarhan muutos vuosien aikana
HUHTIKUU – Esikasvatustyöt ja rakkaimmat puutarhakirjani
TOUKOKUU – Kevätkuulumiset pihasta
KESÄKUU – Marjaisa puutarha
HEINÄKUU – Eteneminen puutarhassa ja suosikkireseptini puutarhan antimista

Suosittelen kurkkaamaan ainakin tuon heinäkuisen postauksen, sillä ero kasvimaan vehreydessä on melkoinen, vaikka väliä kuvien otolla on vain kuukausi!

KASVIHUONE

Kasvihuoneessa on nyt melkoinen viidakko, kun sinne ruukuissa istutetut reilut neljäkymmentä tomaatintaimea ovat kasvaneet maksimiinsa. Viikonloppuna katkaisin vihdoin latvat kaikista runkotomaateista – voiko tuosta operaatiosta johtua, että sunnuntaina olivat ensimmäiset suuret ’St. Pierre’ -lajikkeen tomaatit alkaneet vihdoin saada väriä pintaan?!

Kirsikkatomaateilla on nyt herkuteltu jo tovi, eikä tomaattia ole tarvinnut enää kaupasta kantaa.

Tämän kesän tomaattirunsaudesta innostuneena päätin ensi kesänä repäistä ja kokeilla uusiakin lajeja, mm. pihvitomaattia – kuulostipa tosi eksoottiselle, heh…

Olen myös puutarhapäiväkirjaani kirjoitellut ylös ajatuksia, miten ensi kesänä saan enemmän kasvihuoneen tilasta irti – tänä kesänä vain kannoin tomaatit sisään, miettimättä sen kummemmin. Sen vuoksi nyt hieman kipuilenkin, kun en meinaa kunnolla mahtua kastelukannun kanssa liikkumaan, saati keräämään helposti satoa nurkissa olevista taimista.

Ensi kesänä myös joko jätän koko eteläpuolen seinustan taimipöydän ja penkin käyttöön, tai sitten joudun vaalealla harsoverholla hieman pehmentämään auringon paahdetta – eteläseinustan tomaatit ovat todella kärsineet kovasta auringonpaisteesta kennolevyn läpi.

Vaikka kuinka olen koettanut kastella – tomaatit kun muutenkin ovat melkoisia juoppoja – niin silti on osaan tomaateista ilmestynyt noita halkeamien alkuja (kuva alla)…

Kasvihuoneen(kin) kastelusta enemmän postauksen loppupuolella.

Kymmenien tomaatintaimien lisäksi kasvihuoneessa kiipeilee neljä avomaakurkun taimea, jotka ovat levinneet jo melkoiseksi verkostoksi kasvatussäkin yläpuolelle viritettyihin naruihin.

Satoa saa vielä odotella, sillä kurkun alut ovat täällä vasta reilun sentin mittaisia. Hieman jännittää, ehditäänkö kurkkusatoa saamaan lainkaan.

Myös avomaalla kasvavat kaimansa ovat paljon lyhyemmillä varsilla, eikä kurkkujen alut ole näitä kummoisempia. En tiedä mikä kiikastaa, kun taimet hyvissä ajoin jo esikasvatin – viime kesänä avomaalla satoa tuli enemmän kuin ehdimme syömään!

Pienempi poika laittoi kevättalvella kaupasta ostetun paprikan siemeniä ruukkuun ja koko perheen yllätykseksi kasvihuoneeseen nostettu kasvi puhkesi kukkaan – ja kasvattaa nyt kolmea suurta paprikan alkua!

Jotenkin oletin jo, että kaupan (ulkomainen, eikä luomu) paprika olisi niin jo jalostettu, ettei sen siemenistä saisi uutta satoa, mutta yllätys oli iloinen, kun sain todeta olevani väärässä.

Tämä paprikakokeilu on innostanut pienempää poikaa tiputtamaan vesikippoon vähän kaikenlaisia siemeniä, joita pitäisi nyt kylvää multaan. Hän tomerasti myös tovi sitten ilmoitti, että hänestä tulee isona maanviljelijä. Ilo kotipuutarhuri-äidin korville, sillä kotitarveviljelyn into on selkeästi tarttunut seuraavallekin sukupolvelle ilman tuputtamista – ainakin näin nuorella iällä, kun vähän kaikki luontaisestikin kiinnostaa.

Suuren, pensasmaisen basilikan (josta en kuvaa muistanut napata) lehtiä on syöty kuin salaattia; jokaiselle aterialle on salaatinlehtien sekaan kerätty myös iso kourallinen basilikaa tuomaan makua.

Kasvihuone oli selkeästi paras paikka kasvattaa basilikaa – en ole aiemmin saanut näin muhkeaa satoa!

KASVIMAA

Viime kuussa vielä ihmettelin, kun tuntui ettei mikään lähde kunnon kasvuun kasvimaalla. Nyt kasvaa kohinalla, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kaikki tulee jotenkin viiveellä; vasta menneenä viikonloppuna alkoivat ensimmäiset herneet pullistumaan syömäkelpoisiksi (kuva yllä, oikealla) ja kesäkurpitsat saaneet mittaa sen 15cm (kuva alla, vasemmalla). Pensaspavutkin ovat vasta muutamien senttien mittaisia, eli menee pitkälle elokuuhun puolelle, ennen kuin niitä lautaselle saadaan.

Vartta ja kukkaa kyllä kasvaa, eli lavapuutarhassa vihertää kovasti. Mutta edes isoköynnöskrassi ’Milkmaid’, jota laitoin herneen kanssa kasvamaan samaan tukikaareen, ei ole noussut reilua puolta metriä korkeammalle.

Kesäporkkanoita on poika päässyt muutamia maistelemaan, kun olen penkkiä harventanut, mutta nekin ovat vasta sormen paksuisia. Eli meidän porkkanasatoa kieli pitkällä odotteleva poika saa edelleenkin kiertää porkkanapenkkiä kuin se klassinen ’kissa kuumaa puuroa’…

Retiisit tuottivat hyvin satoa tänä kesänä ja niitä syötin lähinnä ohuina viipaleina salaatin seassa. Törmäsin grillattujen retiisien ohjeeseen, ja otin sen talteen ensi kesää varten – kuulemma retiisin maku pehmenee grillatessa ja suurin kitkeryys häviää, eli voisi olla lastenkin makuun.

Tilli (kuva yllä) kasvaa hyvin – odotellen niitä avomaankurkkuja seurakseen lasipurkkiin… Tilliä menee meillä joka kesä myös pakastimeen silputtuna, mistä käytän sitä talven mittaan keittoihin, kalaruokiin ja lohen kanssa tarjoiltavaan kylmään hapanimelään kastikkeeseen. En muista, koska olisin joutunut ostamaan tilliä kaupasta – siis joskus vuosia sitten, kun en omistanut vielä kasvimaata.

Mustalehtikaali (kuva yllä, oikealla) kipuilee penkissä ja kasvaa säälittävän hitaasti, kun taasen vihertävä lehtikaali (kuvat alla) tuottaa satoa niin kovasti, että sitä on jo annettu lahjaksi ja syöty päivittäin mm. salaattien seassa.

Mies ei oikein innostu raa’an lehtikaalin mausta, kun minä taas rakastan sitä! Salaatti on niin helposti mautonta (lehtisalaatti ja bataviasalaatti kasvavat humisten myös lavassa), että lehtikaali on kaivattu ainesosa.

Koetin miehelle kuvailla makukokemusta niin, että samoin kuin saunominen ilman vastaa on kuumassa huoneessa hikoilua ja tuore vasta tuo saunaan sen ihanan ’saunomisen tuoksun’ eli koivunlehtien raikkauden. Samalla tavalla lehtikali tuo salaattiin sen raikkaan MAUN, joka tekee salaatista muutakin kuin ruuan kylkiäisen. Mies vain totesi, että ’maistuu samalle kuin sitä vastaa söisi’. …Huoah…

Nauriita olen harventanut reippaasti ja syönyt sellaisenaan – rakastan naurista tuoreeltaan, kuorittuna ja viipaleina! Muutamia olen myös antanut lahjana eteenpäin, sillä muu perhe syö naurista lähinnä muiden haudutettujen vihannesten seassa. Meillä haudutuskattila on päivittäin käytössä ja sen kautta lautaselle ilmestyvät mm. perunat, porkkanat, kukka-, parsa- ja ruusukaalit, pensaspavut, lantut ja nauriit.

Nauriin kanssa samassa lavassa kasvaa myös lanttu, jonka sadolle ainoa toiveeni on, että saisin perheemme määrän lanttulaatikkoa valmistettua ensi jouluksi pakastimeen. Ja se ei ole suuri määrä se, joten toivekin on jopa realistinen!

Palsternakka (kuva yllä, vasemmalla) on vahvalla varrella, mutta koska kylvin ne niin hyvin välein keväällä, ei ole ollut tarvetta vielä harventaa enkä siis tiedä, miten juuriosa on ehtinyt elokuulle kehittyä.

Ajattelin tänäkin kesänä antaa palsternakan olla maassa ihan viimeiseen asti ja sitten kevyen höyrytyksen kautta pilkkoa pakastimeen säilöön. Viime vuonna nostin liian aikaisin ja sato jäi melko pieneksi.

Maissi (kuva yllä, oikealla) on tänä vuonna niin ikään jotenkinkin kitukasvuisella tuulella; varret ovat alle metrin mittaiset! Lyhytkasvuisuuden olen tosin antanut heille anteeksi, sillä lyhyessä varressa pönöttää yhtä monta maissintähkää, kuin normaalisti pitkässä varressa.

Tämä kesä on ollut melko huoleton kesä kasvimaalla – osittain kiitos sadettimen, joka on vähentänyt letkun kanssa kasvimaalla seisomista. Huolettomasta puutarhurista vinkkiä antavat mm. kukkimaan puhjenneet rukolat (kuva yllä). Normaalisti olisin jo nyhtänyt kitkeä lavan tyhjäksi ja kylvänyt uuden erän rukolaa, mutta tänä kesänä en ole suoraan sanottuna jaksanut nähdä vaivaa.

Iisoppi (kuvat yllä) kukkii komeasti tänäkin vuonna ja leikkasin viikonloppuna ~1/3 kukkivista varsista sisälle kuivumaan talven flunssakautta varten.

Iisoppi on puutarhamme yksi monikäyttöisimmistä kasveista; sen kukat soveltuvat koristeiksi kakkuihin tai vaikka jääpalojen sisään, siitä saa herkullista yrttiteetä – ja erityisesti käytän sitä rohtokasvina.

”Iisopin kukkivien versojen latvat (Herba hyssopi) olivat pitkään apteekkirohtoa: niistä tehtiin rintalääkettä itsepintaiseen keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Kasvin sisältämä karvasaine marrubiini helpottaa liman erittymistä hengitysteistä. Eteerisen öljyn sisältämät ketonit (pinokamfonit, tujoni) tuhoavat bakteereita ja edistävät ruuansulatusta, mutta voivat myös aiheuttaa suurempina määrinä kouristuksia. Polyfenoleilla on verenpainetta alentava vaikutus. Iisoppi lisää myös virtsaneritystä. Ulkoisesti kasvia on käytetty haavojen, ihosairauksien ja mustelmien hoitoon.”

http://www.yrttitarha.fi/kanta/iisoppi/

Lisäksi iisoppi houkuttelee mehiläisiä ja torjuu kaaliperhosia – ja siksi kasvaakin aivan kasvimaamme kupeessa.

Tämän kesän kamomillasauniosato (kuva yllä) uhkaa jäädä olemattomaksi, sillä tavallisesti suurena puskana kukkiva kasvi on nyt kymmensenttisinä hukkapätkinä…

Ja mikä pahinta: joku kirvalajike(?) on hyökännyt kukkien varsiin! …Huomasin tämän vasta näitä kuvia ottaessa ja pohdinkin nyt, pitääkö käydä pikapikaa kippaamassa kamomillat tunkiolle, ennen kuin ötökät pääsevät tuosta leviämään…

Auringonkukat kukkivat parhaillaan ympäri pihaa; lavoihin istutin muutamia, vanhoissa kottikärryissä kukkii kolme, lintujen viime talvena pitkin pihaa levittämät auringonkukansiemenet ovat kasvaneet pitkävartisiksi ja mm. vanhojen omenapuiden alla kasvaa nyt auringonkukka- (ja kaura-)pelto!

Kasvimaan ei mielestäni tarvitse olla 100% hyötykasveille omistettu, vaan tuottaa iloa ja silmänruokaa myös eri kukkalajein. Rakastan rehevää, muhkeaa puutarhaa, jossa on runsaasti eri vihreän sävyjä ja läpi kesän kukkivien kukkien väriloistoa.

Tämä vuosi oli ensimmäiseni, jolloin onnistuin saamaan raparpereista kaksi satoa.

Ensimmäisen sadon keräämisen jälkeen levitin varsista irrotetut lehdet raparperien juurille katteeksi ja heinäkuun puolella nostelin lehtiä ja levitin kompostorista maa-ainesta juurille. Mitään muuta lannoitteita eivät tänä kesänä saaneet, eivätkä tuntuneet edes kaipaavankaan.

HEDELMÄPUUT

No näistä ei ole kummoista kerrottavaa tänä kesänä…

Toisin kuin äitini kertoman mukaan Pohjois-Savossa, missä tämä vuosi tuntuu nyt olevan ’se hyvä omenasatovuosi’, meidän puutarhassa on raakileita joitakin kymmeniä. Vanhat puut ovat kyhänneet muutamia tuollaisia terttusia (kuvat yllä) ja kolmesta nuoresta puusta vain yksi tekee tänä syksynä YHDEN omenan…

Omenamehua on onneksi vielä jäljellä viime syksyltä, jolloin sitä saatiin rapiat 200 litraa ja syksyn mittaan olisi tarkoitus hurauttaa vielä Pohjois-Savoon keventämään vanhempieni omenapuiden taakkaa. Jos saisi sitä kautta omenasosetta ja lohkoja pakkaseen talveksi – ne ovat meiltä jo päässeet loppumaan.

Pilariluumu ei tuottanut mitään tänä vuonna. Ainoana syynä ei ole vain taimen nuori ikä (tänä keväänä istutettu) vaan myös harmillinen fakta, että hän kaipaa kaverin lisääntyäkseen… Ellei nyt jostain puolivahingossa ilmesty pilariluumun taimi vastaan, jää hänen parituksensa ensi kevään huoleksi.

Pensaskirsikka niin ikään ei tuottanut satoa, vaikka ei kuulemma kaveria kaipaakaan, mutta ehkä tämä ensimmäinen kesä oli hänelle aikaa asettua aloilleen. Pensas kasvoi leveyttä jonkin verran kesän mittaan, mutta korkeutta ei tullut juurikaan, eli alle metrissä vielä mennään. Eipä sillä, matalaa lajiketta toivoinkin, jotta sen suojaaminen verkoin olisi helpohkoa, jos ei jopa helppoa.

Pihapiiristä tänä kesänä sai lähtötuomion vanha pihakoivu, jonka siemeniä on läpi kesän saatu kopistella kalusteiden pehmusteista, metsästää haavilla pojan ammeesta ja repiä irti saunassa pitkistä hiuksista… Tulevana talvena, kun kinokset suojaavat perennoja, pistetään koivu matalaksi ja klapeiksi.

En tiedä vielä miten koivun juurakolle käy – saadaanko se jotenkin fiksusti maasta pois, kun se on aivan kanalan sivustaa kasvanut. Haaveissani olisikin jonkun syreenin, suuren hortensian tai jopa kirsikkapuun istutus samalle paikalle.

MARJAT

Vadelmat

Keväällä ostetut ja kasvatuskehikoiden avulla kohopenkkiin istutetut vadelman taimet ovat tuottaneet muutamia marjoja maisteltaviksi (kuva yllä). Naapurien vadelmatarhasta alkukesällä kaivetut vadelman taimet ovat taasen kasvaneet pituutta ja tuuheutta, mutta satoa saadaan odotella vielä ensi kesään (kuva alla).

Vadelmia kastelin silloin istutuksen jälkeen useasti, mutta loppukesää kohti olen letkua kiskonut penkkien äärelle harvakseltaan – oikeastaan vain todella helteisinä päivinä. Mitenkään eivät ole ottaneet nokkiinsa, vaikka veden saanti on ollut enemmän ja vähemmän sateiden varassa, mutta kenties katteet ovat pitäneet maan sopivan kosteana.

Herukat ja karviaiset

Viime kesänä istutetut kaksi punaherukkapensasta sekä kaksi mustaherukkapensasta (kuva yllä, oikealla) ovat kasvaneet tänä kesänä todella kauniin mallisiksi ja tukeviksi puskiksi.

Satoakin kaikki neljä tuotti mukavasti näin ensimmäisenä kokonaisena kesänään pihassamme – tosin pieni punaherukkahiiri, a.k.a. pienempi poikamme, on napostellut parempiin masuihin KAIKKI punaiset herukat! …Siksi tässä jutussa on valokuva ainoastaan mustaherukkapensaasta, sillä kaikki muut marjat ovat jo paremmissa suissa…

Vanhat vihreät karviaispensaat tuottivat satoa napostelumarjojen verran ja keväällä tontin laidalta vielä löytynyt punainen karviaispensas kasvoi kesän aikana melkoisen kokoiseksi. Pienin pojista naposteli niin ikään suurimman osan vihreistä karviaisista, joten nuo punaiset marjat jäivät meidän muiden makupaloiksi – jostain syystä ne eivät olleet pienemmän makuun laisinkaan.

Omasta maasta ei säilöön marjoja vielä saatu laisinkaan, vaan myös mansikat menivät parempiin suihin suoraan pensaista. Päädyimmekin ostamaan lopulta reilut 10kg mansikkaa paikalliselta kasvattajalta pakastimeen ja viikonloppuna pakastin miehen työkaverilta ostetut mustikat, 20 litraa. Jos vielä omenasoseet saan pakastimeen, niin näillä maustetaan pitkälti talven aamuviilit ja iltapuurot.

KASTELUSTA

Tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin kasvimaan ja kasvihuoneen kastelusta tuli ihan mielensä pahoittamisen mittainen urakka.

Ensin mielensä pahoitti mies, joka kiukustui siitä kasteluun menevästä ajasta, joka häneltä tuhlaantui päivittäin, kun minä poistuin poikien kanssa kasvimaan ääreltä Pohjois-Savoon mummolaan ja isomman kanssa Barcelonaan.

Seuraavaksi pahoitin mieleni minä, sillä tämä kasteluepisodi paljasti kotimme piilotyön, joka on pääosin minun harteillani; kasvimaan ja koko puutarhan hoito!

Kasvihuoneen kasteluun (joka sisältää myös vesiastioiden täyttämisen) saa helposti kulumaan runsaasti aikaa, ja jos vielä kastelee kasvimaata letkun perässä, niin ainakin puoli tuntia saa varata nopeakin kastelija aamuin illoin tähän touhuun. Minä, joka siinä samalla myös kitken ja poistan tomaateista varkaat, käytän kasteluun helposti 45 minuuttia kerrallaan.

Ja nyt puhutaan vain kastelusta!

En edes halua ajatella sitä tuntimäärää, minkä olen laittanut siementen ja mullan hankintaan, kylvötöihin, koulintaan ja esikasvatukseen, istuttamiseen, taimien hankintaan, kitkemiseen, harventamiseen, lannoitukseen, kompostorin vaatimiin touhuihin, sadonkorjuuseen ja säilöntään – sen kastelun lisäksi!

Iso kiitos miehelleni, joka otti kastelutyön harteilleen poissa ollessani – ja kiukustuessaan ’tuhlattuun aikaan’, hankki puutarhaan uuden sadettimen, mitä itse en ollut saanut aikaiseksi! Se on keventänyt omaa työtaakkaani melkoisesti, kun nappia painamalla on kasvimaan kastelu hoitunut sillä aikaa, kun olen touhunnut kastelukannun kanssa kasvihuoneessa!

Kasteluveden suhteen olemme olleet Villa Kotirannassa omavaraisia, sillä pihasta löytyy oma kaivo.

Viime kesän helteillä tosin jännitimme veden ehtymistä kaivosta, ja tänä keväänä kannoimme kanalan kupeeseen suuren vesisäiliön, minne keräämme kanalan katolta sadevedet. Pahimpana hellejaksona kevensimme kaivon käyttöä tuomalla erillisen pumpun sadevesisäiliölle, jolloin saimme kevyesti sadevedet myös toisella puolella pihaa olevalle kasvihuoneelle saakka.

Sadevettä käytin mielellään myös kasvimaalle, sillä toisin kuin jääkylmä kaivovesi, oli sadevesisäiliön vesi aina huomattavasti lämpöisempää.

Kasvihuoneessa kastelu tapahtuu tosiaan kastelukannuin, sillä letkun kanssa siellä olisi mielestäni hieman hankalaa liikkua. Letkulla lasken kerran päivässä (iltaisin) vedet vesisaavin ja täytän kastelukannut, jolloin aamulla pääsen kastelemaan kasvihuoneessa yön yli lämmenneellä vedellä. Vettä riittää astioissa vielä iltakasteluunkin ja lopuksi täytän astiat uudelleen.

Vaikka parikin kertaa päivässä kasvihuoneessa runsaalla vedellä kastelee ja ovet ovat olleet päivisin auki molemmissa päissä kasvaria, tuntuu tomaatit kärsineen heinäkuun paahteista; lehdet alkavat kuivua ja muutamiin isoihin tomaatteihin on tullut halkeaman alkuja, kuten aiemmin postauksessa kerroin.

Ja minä kun mietin keväällä, että onko kasvihuoneen paikka sittenkin liian varjoisa, kun se on aivan naapurien kuusiaidan kupeessa…

Tälle näyttää elokuu puutarhassamme ja omavaraisempaan elämään pyrkivässä elossamme!

Ohessa linkit muihin omavaraisuus -teemaan osallistuviin blogeihin ja heidän elokuun kuulumisiin:

Laura eli Javis
https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/08/05/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-7

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-7/

Omavarainen.fi
https://www.omavarainen.fi/l/luonnonarmosta

Sarin puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/08/saan-vaikutus-hyotytarhaan-omavaraisuus.html

Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2019/08/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-7.html

Caramellia
https://caramellia.fi/elokuun-kuulumiset/

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi
https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/08/unelmana-omavaraisempi-elama-sadeveden.html

Sorakukka
https://sorakukka.com/?p=493

Riippumattomammaksi
https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/08/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Kohti laadukkaampaa elämää
https://varmuusvara.blogspot.com/2019/08/suuntana-omavaraisuus-7.html

Rakkautta ja maanantimia
https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/08/omavaraistelevaa-elamaa-osa-7-puuhakas.html

Alussa oli Vehkosuo
https://vehkosuo.blogspot.com/2019/08/liika-on-liikaa.html

airot ulapalla
https://airotulapalla.blogspot.com/2019/08/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2019-saasta.html

Korkeala
https://www.korkeala.fi/?p=2289

Iso-Orvokkiniitty
https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2005

Wannabee Farmari
https://farmertobee.blogspot.com/2019/08/saiden-armoilla.html

Pienenpieni Farmi
Pienenpieni Farmi