Pieni hetki onnea löytyi J U U R I N Y T kupillisesta Hans Välimäen mustikkaista vuosikertaglögiä, kasasta vastapaistettuja piparkakkuja ja Fazerin sinisestä suklaalevystä – ja tämä kaikki kuorrutettuna niin hiljaisella kodilla, että sohvalla istuessa kuulin ainoastaan tuvan seinäkellon raksutuksen!
Z E N !
Isompi poika lähti viikonlopuksi naapuripitäjään ja pienempi poika hurautti mieheni kanssa viettämään isä-poika -laatuaikaa Hyvinkään uimahalliin, joten minä sain nauttia harvinaista herkkua; omassa kodissa ihan ypöyksin oleilua ja ihan vain ikiomien juttujen puuhailua.
Aivan liian usein tällaiset hiljaiset hetket tulee käytettyä kaikkeen yleishyödylliseen; pyykkikoneen täyttämiseen, keittiön siivoamiseen, ruokakaupassa käyntiin, puhtaan pyykin viikkaamiseen… En siis potenut pienintäkään huonoa omatuntoa, kun napautin glögit tulille, sytytin kynttilät ja köllähdin sohvalle! Parasta!
Viime vuosina olen löytänyt itsestäni oikean erakoitujan… Omien fiiliksien runsaiden analysointien jälkeen olen tullut tulokseen, että arki kaikkineen kuormittaa jo niin valtavasti, että iltaisin – ja näinä harvoina hiljaisina hetkinä – ei käy edes mielessä sosialisoida ”ylimääräisiä” vaan nauttia kotiin sulkeutuen omasta rauhasta ja perheen kanssa vietetystä ajasta. Ystäviäkin näkee nykyisin aivan liian harvoin, mutta toisaalta on lohduttavaa ja jotenkin vapauttavaakin kun tietää, että muissakin ystäväperheissä ollaan samoilla ruuhkavuosien urilla…!
Mieheni kanssa ollaankin välillä mietitty, että ollaankohan me jotenkin erityisen epäsosiaalisia nykyisin… Mutta tiedättekö mitä? Tähän erakoitumiseen ja kotiin onnellisesti jäämiseen on nyt selitys:
Meistä on tullut JOMO -persoonia!
JOMO (= joy of missing out) tarkoittaa vapaasti suomennettuna paitsi jäämisen iloa. Periaatteessa siis kotoilun viemistä vielä askeleen pidemmälle; kotoilussa viihdytään kotosalla, mutta me JOMOt oikein erityisesti nautimme ypöilystä – ja saatamme vaikka jättää remontin valmistuttua vielä kuukausiksi ovikellon asentamatta… 😉
JOMO-ilmiöstä onkin ollut viime aikoina juttua mediassa – samaan aikaan kuin yksinäisyys on ollut kuuma peruna. Tuntuuko ristiriitaiselle?
Me JOMOt nautimme yksinäisyydestä tai juttujen skippaamisesta ja kotiin jäämisestä. JOMOilu on siis puhtaasti vapaaehtoista. …Toki olen miettinyt, että jos liikaa JOMOilee, niin voi olla, ettei kutsujakaan kinkereihin kauaa satele…
Yksinolemista vaativa saattaa toki myös helposti leimautua itsekkääksi.
Vapaaehtoinen, omasta tahdosta tapahtuva yksin oleminen puolestaan tutkimusten mukaan auttaa irrottautumaan arjen paineista ja rentouttaa. Ja tämän allekirjoitan täysin! Tarvitsen hiljaisuutta ja yksin oloa, jotta lataan akkuni arkeen. Jos en saa tällaisia pieniä hetkiä omaa aikaa, olen pian kireä kuin viulun kieli ja tunnistan kuormittuvani kiihtyvällä syklillä – ja vaikka vain puolen tunnin yksinololla olen ladannut taas akut täyteen mielenrauhaa, kärsivällisyyttä ja energiaa sosiaalisiin tilanteisiin.
JOMOilijoiksi saattaa muuten ihan evoluutio käännyttää nuoruudenvuosina ekstroverteiksikin leimaantuneet; luin tovi taaksepäin artikkelin, jonka mukaan luontainen kypsyminen on ihan virallinen termi ilmiölle, jossa suurin osa ihmisistä muuttuu vanhetessaan introvertimpaan suuntaan. Kansankielellä todettuna; vuodet hiovat särmät pois ja persoonallisuus kypsyy. Kun on reilut kolmekymmentä vuotta elämää takana ja tietää pikkuhiljaa kuka on ja mistä tulee, alkaa ihminen olla omissa nahoissaan kotonaan. Tuolloin ei tarvitse enää kokea sitä samanlaista polttavaa tarvetta kuulua porukkaan, kuin nuorena, ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.
Ja näin on tainnut minullekin käydä!
Huomenna taasen heitän JOMO-viitan nurkkaan, astun rohkeasti ulos kodistamme maailmaan ja lähden pitkästä aikaa viettämään mieheni kanssa laatuaikaa Lahteen ystävieni kanssa iltaa istuen. Kova on jo ikävä ystäviä, joiden kanssa Lahdessa asuessa tuli puuhattua jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain! Kuulumisten vaihtoa, huonoa ( siis parasta! ) huumoria, lautapelejä ja ihan vaan yhdessä oloa tiedossa – tässä seurassa myös lataantuu ne akut ensi viikon arkikoitoksiin!
R E N T O U T T A V A A V I I K O N L O P P U A !
// This week I learned, that I’m not just weird and unsocial person, I’m just enjoying that I’m missing out – as it seems, I’m a JOMO person! (JOMO = Joy of Missing Out)
