Pian kaksi viikkoa kotikoulua jo takana ja olemme isomman pojan kanssa molemmat todenneet, että tämähän on itse asiassa ollut aika kivaa.
…Totesin tosin pojalle, että tahti olisi toisenlainen, jos kotikoulu olisi tullut ajankohtaiseksi syksy- tai talviaikaan – ja katsotaan, voihan se olla, että sitäkin päästään vielä kokeilemaan, kun ei tuosta koronasta tiedä, miten tilanne kehittyy kesän aikana – eikä näin parina viimeisenä viikkona ennen kesälomaa.
Kotikoulussa parasta on ollut aikataulujen vapaus koulun osalta – arkea silti rytmittää minun työni vahvasti – ja mahdollisuus itse hieman vapaammin jaksottaa mitä opiskellaan minäkin päivänä. Jos jonain päivänä flow vie mennessään ja kuvistyötä jaksaa pakertaa parikin tuntea innolla, voidaan matikan tehtävät siirtää seuraavalle päivälle.
Palaan noihin kotikoulu -mietteisiin vielä erikseen omassa postauksessa – sen verran paljon aiheesta on asiaa jaettavaksi – mutta kotikoulua koskee viistoten myös tämän päivän aihekin.
Koska minulla oli viime viikonloppuna päällä pidempi vapaa töistä ja koulussa perjantaille oli lukujärjestyksessä merkattuna kaksi tuntia ulkoilua, sekä lukutunti, päätimme viettää poikien kanssa päivän niin ikään ulkosalla, tutustuen meille ennestään vieraaseen luontopolkuun – Nukarinkoskeen Nurmijärvellä.
Ohessa myös menovinkki Mäntsälän kupeessa olevalle Haukankierrokselle:
MENOVINKKI UUDELLAMAALLA LUONNOSSA LIIKKUVILLE – HAUKANKIERROS
Siinä korvautuikin lukeminen luontevasti kuvataiteella sekä ympäristöopilla, kun kameroiden kanssa tutkittiin luontoa ja ihmeteltiin kevään etenemistä!
Nukarinkoski sijaitsee Nukarin kylässä, minne matkaa Mäntsälästä oli palttiarallaa puolisen tuntia. Kaikkineen koskella on pituutta 1300 metriä ja pudotusta 25 metriä – se onkin Vantaanjoen vesistön suurin koskilaakso.
Nukarinkosken rantoja kiertävien ulkoilureittien äärellä on kaksi parkkipaikkaa, joista toinen on Nukarintien varrella pallokentän laidalla (todella helppo löytää!) ja aivan Nukarintien ja Nummenniityntien risteyksen lähellä.
Ohessa kartta Nurmijärven nettisivuilta Nukarinkosken ulkoilualueesta. Oheisesta linkistä löytyy myös lisätietoa Nukarikoskesta – ja muista NUrmijärven alueen ulkoilureiteistä.
Me lähdimme liikkeelle pallokentän laidalta, ja koska paikalla ei ollut minkäänlaisia opastekarttoja reitistä – vain tietoa kalastamisesta – teimme hieman höntin reittivalinnan näin jälkeenpäin tuota karttaa tutkiessa todeten; Lähdimme kävelemään polkua pohjoiseen, eli kohti laavua, emmekä huomanneet, että isompi reitti olisikin kulkenut etelän kautta!
Saimme silti aivan mielettömän hyvän lenkin aikaiseksi, sillä nousimme polun pohjoispäässä Nukarintielle, ylitimme kosken tien kautta ja kiertäen Nukarin koulun palasimme polulle kosken toisella rannalla.
Meille sattui retkipäiväksi aivan mielettömän kaunis ja aurinkoinen alkukesän päivä ja pienempikin poika vaihtoi kesken retken shortsit jalkaan!
Kosken varrella – jopa meidän valitsemallamme reitillä – oli paljon paikkoja istahtaa aurinkoiselle penkereelle katselemaan ohi virtaavan kosken kuohuntaa.
Reitti oli helppokulkuista lapsille, mutta mielenkiintoista vaihteluineen poluista pitkospuihin, joten yksitoikkoiseksi ei reitti muuttunut edes viisivuotiaallemme. Lastenvaunuille reitti sovellu.
Ulkoilualueelta löytyy myös laavu,
sekä useampi nuotiopaikka,
joten eväät kannattaa ottaa mukaan!
Meidän eväsretkemme ei tosin tällä kertaa sisältänyt nuotiomakkaraa, vaan nautimme tuomen tuoksuessa taustalla kesän makuja; mansikoita, mustikoita ja vadelmia.
…Eikä extempore-eväsretkeä ole tietenkään ilman lähikaupasta matkaan haettuja perinteisiä pasteijoita ja banaaneja! 🙂
Viime syksynä isompi poika intoutui kokeilemaan kameraani lapsuudenkotini maisemissa Pohjois-Savossa ja hän saikin menneenä jouluna lahjaksi ensimmäisen ikioman järjestelmäkameran. Intoa lähteä luontoretkille on sitäkin kautta löytynyt aiempaa enemmän.
Samaan vauhtiin pienempi poika tietenkin imee vaikutteita itseensä, ja isomman pojan vanha pokkarikamera siirtyi nyt luontevasti pienemmän omaksi harrastekameraksi.
Kotiin palattuamme olikin hurjan hauskaa katsoa läpi pienemmänkin valokuvat – mihin asioihin viisivuotias luonnossa kiinnittää huomiota ja miltä maailma näyttääkään päiväkotilaisen korkeudelta?!
Alla kamerasta löytynyt otos minusta ja isommasta pojasta – muisto retkestä, jotka pienempi poika omalla kamerallaan nappasi. 😉
Koski oli kyllä vaikuttava näky pärskeineen!
…En muista, että olisin aiemmin koskaan koskea nähnytkään – saati perhokalastajia, joita koskelle saapui useita retkemme aikana!
Oman jännityksensä retkeen toi kosken ylitys melko kapeaa puusiltaa pitkin, kosken pauhatessa alla.
Ulkoilijoita oli liikkeellä kourallinen,
ja välimatkaa oli helppo ottaa kohdatessa poluilla,
sillä maasto oli kuivaa ja polulta pystyi helposti
astumaan väistämisen verran sivuun.
Tuota kapeaa siltaa ylittäessä tosin tuntui ihmisiltä unohtuvan korona kokonaan ja mekin jouduimme tilanteeseen, jossa ollessamme ylittämässä siltaa meitä vastaan lähti tulemaan toinen perhe ja meidän peräämme lähti kävelemään kolmas perhe, joten olimme motissa ja jouduimme ohittamaan vastaantulijat todella lähekkäin…
Kaiken kaikkiaan Nukarinkoskelle iso peukku!
Parkkipaikoilla oleville infotauluille tosin olisin kaivannut tuota reittikarttaa, mutta toistaalta saimme hienon retken upeilla maisemilla pohjoisen kauttakin aikaiseksi – ja meille jäi vielä toisen retkenkin verran kosken varrelle ihmeteltävää!
Täällä jäljellä enää kaksi työpäivää ja sitten edessä kaksi
kuukautta kesälomailua lasten kanssa,
joten veikkaan, että nuo
Nurmijärven muutkin retkeilyalueet
ehtivät tulla kesän aikana tutuiksi!
