Kuten eloamme Mäntsälän kulmilla blogin kautta vuosien varrella seuranneet tietävätkin, jo useamman vuoden ajan olemme oman kotipuutarhan sekä pienen kotikanalan kautta pyrkineet asteittain omavaraisempaan elämään.
Pitkälti pitkäpinnaisen kokeilun kautta ja isältäni perittyjen oppien pohjalta olemme lähteneet miehen kanssa omavaraisempaan elämään pyrkimään vähitellen. Matkan varrella on tullut takapakkia ja toisaalta nälkä kasvaa syödessä.
Ensimmäinen askel oli pieni lavatarha vanhan kotimme pihamaalla, sitten oma pihakanala ja nyt Villa Kotirannan pihassa oleva kasvimaa lavoineen ja perunapeltoineen, puutarha omenapuineen, marjapensaineen, mansikkapenkkeineen ja raparperimättäineen.
Kasvihuonekin, tuo 18m2 pitkäaikainen haave, valmistui viime keväänä tontin laidalle!
Tällä hetkellä olemme puutarhan tuottamien vihannesten ja hedelmien osalta jo melko omavaraisia satokauden alusta loppuun, sekä kanalan osalta läpi lähes koko vuoden – kanojen lepokautta lukuunottamatta. Talvikaudella olemme omavaraisia niiden marjojen, hedelmien ja vihannesten osalta, jotka olemme kesän ja syksyn aikana saaneet säilöttyä sellaisenaan tai eri tavoin valmistettuina pakastamalla, mehustamalla tai hilloamalla.
Tavoittelemme omavaraisempaan elämään pyrkimisellä sitä tilannetta, että saisimme omalta tontilta oman perheemme käyttöön tarvittavat peruskasvikset, -juurekset, -marjat ja -hedelmät satokaudella, sekä mahdollisimman paljon talven varalle minimoimaan kaupasta hankittavien marjojen, mehujen ja säilykkeiden määrää.
Omavaraisuuteen pyrkimisessä meillä on kyse myös viljelytaitojen ylläpidosta ja siirrosta seuraaville sukupolville, sekä puhtaan ruuan tuottamisesta ruokapöytäämme.
Toki omavaraisuutta on muukin kuin suora ruoka omasta maasta/kanalasta; olemme esimerkiksi omavaraisia kasteluveden suhteen. Meillä kasvimaata ja kasvihuonetta kastellaan niin oman kaivon kuin sadevedenkin avulla. Kertaakaan emme ole joutuneet kunnan vettä tuhlaamaan pihamaalla! Ja maltillisella vedenkäytöllä ylipäätään olemme päässeet suorastaan yllättävän pieniin veden kulutuksen lukemiin ’maksullisen veden’ osalta.
Omavaraisuutta on myös kompostori tontin laidalla, josta saamme maanparannusainetta omasta takaa keittiön bioroskista. Ja suuri osa meidän melko vähäisestä ’ruokahävikistä’, kuten juurestenkuorista, kuivaneista leivänkannikoista, riisin tai couscousin tähteistä menee kanoille appeeksi. Samoin puutarhasta ne kasvikset, joita emme ehdi itse syömään/säilömään, annetaan kanoille – kuten lehtikaalia, salaatteja, kesäkurpitsaa… Eli omavaraisuusaste kanalan ruokapuolen suhteenkin kohtalainen.
Omavaraisudesta kaukana olen vielä puutarhan nestemäisten, luonnonmukaisten lannoitteiden tai ’tuholaistorjunta-aineiden’ osalta. Listalla on siis myös nokkoslannoitteen liotuskokeilu – jotenkin tuohon haasteeseen on ollut vaikeaa tarttua…
Omavaraisia emme ole myöskään esimerkiksi siemenien suhteen – ostan siemenet kaupasta. Joskus olen koettanut kuivattaa kurpitsan siemeniä varastoon seuraavaa kevättä varten, mutta huonoin itämistuloksin.
Siinäpä siis vielä opettelun paikka!
Toisaalta kaikista kaupassa ostetuista siemenistä kasvatetuista lajikkeista ei kannata edes lähteä siemeniä keräämään talteen, sillä F1-hybrideistä kerätyt siemenet tuottavat heikkolaatuisen F2-polven.
Eli jos pyrit omavaraisuuteen siemeniä myöten, jätä kaupassa F1 -merkityt siemenet hyllyyn!
Tämä siemenvinkki sekä monen monta muuta hyödyllistä oppia löytyy Bella Linde & Lena Granefelt – Omasta maasta, omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja -teoksesta.
Kirja, josta en osaisi enää luopua!
Törmäsin tähän kirjaan puolivahingossa ollessani yhtenä kolmesta puutarhabloggaajasta viime keväänä Keravalla järjestetyssä Kublon Puutarhalauantaissa. Tapahtuma järjestettiin paikallisessa Suomalaisessa Kirjakaupassa, joten myymälään järjestetyn kylvöpisteen ohessa ehdin tutustua myös silloiseen kirjavalikoimaan.
Selailin useammankin kirjan läpi, mutta tapahtuman jälkeen oli pakko suunnata vielä hyllylle uudelleen ja kassan kautta kotiin. Tämä kirja oli jäänyt kutkuttelemaan takaraivooni herkullisesti. 🙂
Kirja on täynnä konkreettisia ohjeita ja vinkkejä aloittelevallekin kotipuutarhurille, mutta myös filosofiaa omavaraisuuteen pyrkimisen takana.
Kirjan tekijöistä Bella Linde on toimittaja, jonka erikoisalueina ovat mm. viljely ja puutarhanhoito. Hänellä on myös oma henkilökohtainen pyrkimys omavaraisempaan elämään, joka mielestäni näkyy vahvasti tekstissä. Lena Granefelt taasen useita puutarhakirjoja toteuttanut valokuvaaja.
Opus on todella informatiivinen, mutta selkeä ja teemat loogisesti jaoteltuja – löydän helposti ja vaivatta vastauksia pitkin kasvukautta heränneisiin kysymyksiin. Lisäksi mielestäni kirja on todella kaunis käsikirjaksi – siitä kiittäminen erityisesti Granefeltin valokuvia, mutta myös visuaalisesti selkeä rakenteeltaan.
Erilaisia puutarhanhoito-ohjeita sisältäviä kirjoja löytyy nykyisin pilvin pimein ja pääsääntöisesti voi sanoa, että muutaman hyvän luettuasi loput harvoin tuovat mitään valtavan uutta ja mullistavaa tietoa, tai herättelevät ajatuksia.
Tämä kirja on poikkeus sääntöön.
Erityisesti jos olet vasta harkitsemassa tai aloittelemassa pyrkimystä omavaraisempaan elämään, tämä kirja kannattaa lukea ajatuksella läpi!
Itse, tämän teeman kanssa jo tovin pyörineenä – ja toisaalta koko lapsuuteni isäni oppeja ja ajatuksia hänen omavaraisuuteen pyrkimisen taustalla kuunnelleena, sekä luonnonmukaisen viljelyn keinoja häneltä oppineena – tämä kirja jäsensi minulle myös omia ajatuksiani sekä kirkasti ajatusta siitä, mihin omavaraisuuden asteeseen pääsyä tavoittelen ja miksi.
***
”Viljelyssä on kyse myös rahasta. Jos viljelyala
tai voimat eivät riitä omavaraisuuteen,
voi olla järkevämpää viljellä kalliita kasveja
ja ostaa halvempia kaupasta. Silloin ei
esimerkiksi kannata kasvattaa perunaa,
joka vie suhteellisen paljon tilaa ja jota voi
ostaa melko edullisesti.
Ekologiselta kannalta voi silti olla
kannattavampaa viljellä perunaa,
joka on kauppojen vihannestiskin
myrkytetyimpiä kasveja. Lisäksi
perunasta saa samalla määrällä työtä
suuremman tuoton kuin esimerkiksi
munakoisosta: peruna antaa
kymmenkertaisen sadon munakoisoon
verrattuna. On mukavampi syödä
kymmenen kiloa itse kasvatettuja,
myrkyttömiä luomuperunoita ja kilo
perinteisesti viljeltyjä munakoisoja
kuin päinvastoin.”
***
Suunnattomasti varsinkin aloittelevaa kotipuutarhuria auttaa myös kirjan vuosikalenteri, johon tammikuusta joulukuuhun on kerätty eri askareet, jotka tulisi muistaa tehdä ajallaan.
Tammikuu ja helmikuu ovat kalenterissa vielä melko rauhaisia – tuolloin suunnitellaan ja valmistellaan – mutta maaliskuusta lähtien muistettavien asioiden lista laajenee. Toukokuusta elokuuhun on viljelyksillä yhtä tohinaa – varsinkin jos viljelet parvekeviljelmää suuremmalla alalla – ja syyskuusta marraskuuhun valmistaudutaan tulevaan talveen ja laitetaan kasvimaa lepäämään.
Tärkein – ja se helpoiten unohtuva – omavaraisenkin puutarhurin muistilistan kohta löytyy joulukuulta; Lepo!
…Talvella kerätään voimia ja nautitaan niistä kesän aherrusten tuloksista herkuttelemalla oman maan antimilla, jotka on säilötty juurikin noita pitkiä pimeitä kuukausia varten.
Tämä postaus onkin hyvä lopettaa alla olevaan valokuvaan kirjan kappaleesta, joka voisi olla suoraan omasta – tai isäni – suusta!
Mitä omavaraisuuteen pyrkiminen sinulle merkitsee?
