…Oikein yllättävän moni lajike!
Olen koettanut aloittelevana puutarhakukkien kasvattajana – keittiöpuutarha on tähän asti ollut enemmän se mun juttuni – valita mahdollisimman paljon helppoja perennoja, joiden kukinta-aika vaihtelisi varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.
Osa valinnoista on mennyt suunnitellusti nappiin, osa taasen on aivan tuurilla paljastunut ”oikean hetken” kukkijaksi – ja löytyy sieltä niitä pieleen menneitäkin valintoja…!
Tämän kesän iloisiin yllätyksiin, ja samalla pienoisiin harmistuksiin, kuuluvat liljahankintani kevään Pihapiiri -messuilta*.
*Kurkkaa Pihapiiri -messujen kuvasaalis näistä toukokuisista linkeistä:
Inspiraatiota puutarhan sisustamiseen Pihapiiri -messuilta, osa 1
Inspiraatiota puutarhan sisustamiseen Pihapiiri -messuilta, osa 2
Olin ostavinani ainoastaan valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja – villeimpänä värinä pinkki ’Stargazer’ – sekä oranssia ’Tiger Lily’ -lajiketta. Kesällä ensimmäisenä kukkaan puhjenneet liljat olivatkin sitten oikein iloisen keltaisia! …Harmitti. Itse asiassa harmittaa edelleen ja olenkin pähkäillyt, josko merkkaisin sipulit ja kaivaisin ne vielä ennen talvea uuteen paikkaan – paikkaan, missä keltainen väri istuu paremmin vierustovereihin.
Iloisena yllätyksenä 60cm korkeaksi kasvava ’Muscadet’, joka puhkesi viikonloppuna täyteen kukkaan. Upea, valtava kukinto ja mikä tuoksu! Voitte uskoa, että kaiken maailman pörriäistä pyörikin nyt näin elokuussa aivan hullaantuneina kukkapenkissäni.
Samaisessa penkissä suurilla nupuilla on myös joku matalampi lajike. Koetin noista liljojen myyntipisteestä napatuista valokuvista tihrustaa, ettei minkään lajikkeen pitänyt olla noin matala, eli jännityksellä nyt odottelenkin, että millainen yllätys sieltä aukeaa kukkaan….!
Kesäkukkapenkissäni liljojen seurana kukkii monenlaista itselle vierasta lajiketta. Hauskasti nuo kesäkukat ovat näin elokuussa laskeutuneet aiemmin niin ryhdikkäästä asennostaan maata kohti kumartuviksi – tehden samalla tilaa ja antaen kaiken kunnian näin myöhäiskesästä kukkiville liljoille.
Tänä kesänä en kylvänyt tähän kesäkukkalaatikkoon mitään. Siemenet oli hankittuna kyllä, mutta en kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi! Olikin ilo huomata, että viime kesänä kylvetyissä siemenissä oli runsaasti kaksivuotisia lajikkeita – hyönteisiä kasvimaan kupeessa houkuttelevat kesäkukkalaatikot olivat täynnä runsain värein kukkivia kasveja läpi kesän!
Tunnistatko muuten näitä kahta kukkaa? Kuka on tuo violetti varjoissa viihtyjä – ja kuka tekee tuollaisen valtavan palleron kukinnan jälkeen?
Kasvimaalla luonnollisesti kukkii runsaana kehäkukat, joita kylvin melkein jokaiseen lavaan mm. porkkanoiden seuraksi. Viime kesänä kasvatin myös samettikukkaa kasvatuslavoissa, mutta tänä vuonna unohdin ja ainoat samettikukat löytyivätkin esikasvatettuina kukkaruukuista terassilta.
Auringonkukatkin ovat nyt parhaassa kukassaan – niin kasvimaalla kuin pitkin pihaa, erityisesti omenapuiden alla.
Lavoihin esikasvatin tänä vuonna auringonkukan taimet, aiemmin olen pääasiassa kylvänyt keväällä suoraan maahan. Viime talvena pihapiirin talviruokitut linnut pitivät taasen huolen auringonkukkien (tervetulleesta) pihan valtauksesta, ja ilmeisesti vanhojen omenapuiden oksat ovat olleet hyviä paikkoja napostella siemeniä, sillä samaisessa paikassa kasvaa myös kauraa…
Herneiden kupeessa kasvavat perinteisesti tuoksuherneet – tänä vuonna hailakan violetein kukkasin, viime kesänä kylvin vaaleanpunaista lajiketta.
Tuoksuherneen esikasvatus meinasi mennä keväällä pieleen, kun taimet kasvoivat hurjan pitkiksi huituloiksi ja meinasivat nuutua ennen ulos istuttamista. En tiedä miten ensi keväänä hoitaisin tilanteen paremmin… Myöhäisempi kylvö esikasvatukseen?
Miehen keväällä harjateräksestä taivuttamat kaaret kasvimaalla saivat tukilangat vahvasta juuttinarusta ja niitä pitkin toivoin kesän aikana isoköynnöskrassin kipuavan kaaren molemmin puolin komeaksi portiksi.
…Noh, krassi on näin elokuun puoleen väliin mennessä kasvanut palttiarallaa metriseksi – yhtä matkaa vierustoverinsa, sokeriherneen, kanssa. Kukkii toki komeasti, mutta portti puutarhaan jäi vain puolitiehen.
Elokuisia(kin) klassikoita vanhassa pihassa ovat myös aitoukonhattu, kurjenkello, malvat sekä syysasteri.
Syysasteri on monelle puutarhan harmistus, sillä se leviää todella voimakkaasti ja jättää heikommat kasvit alleen. Itse olen ratkaissut tuon ongelman istuttamalla isäni puutarhasta saadun taimen kasvatuslavaan, jossa se pysyy kurissa.
Ensi keväänä tosin ajattelin lapion kanssa jakaa juurakkoa ja siirtää osan kasvihuoneen kupeeseen toiseen lavaan – tätä syksyisen pihan väriläikkää kasvattaa ilolla ympäri tonttia, kun se kukkii elo-lokakuussa useita viikkoja ja kestää syyshallojakin!
Myös äitini kukkapenkistä Pohjois-Savosta keväällä vahingossa meille kulkeutuneet orvokit ovat kukkineet läpi kesän, eikä vieläkään lannistumisen merkkejä näy – oikeastaan päinvastoin; orvokit ovat edelleen täynnä pikkuisia nuppuja!
Vaikka kasvimaan osalta alan olla näin elokuun loppua kohti jo aivan takki tyhjä ja valmis taas kaiken korjaavaan hallayöhön, tuottaa puutarhassa jatkuva värikäs kukinta edelleen hykertäviä onnentunteita.
