Vauva-arki on vaihtunut lähes salakavalasti taaperotouhuihin!
Enää ei olohuoneen lattiaa valtaa leikkialusta tai jokaisen huonekalun reunalla loju harsoliinoja, mutta sen sijaan kaikkialta löytyy mitä mielenkiintoisempia aarteita, jotka KAIKKI täytyy kiskoa ja viskoa pitkin lattioita…!
…Vaihe, jota en odottanut innolla….
Nyt olohuoneesta löytyy leikkinurkkaus Dubloineen ja junaratoineen, seassa laatikollinen pikkuautoja ja suuri vasu kaikenlaista sekalaista lelua. On erillinen kirjakori, jonka sisältö on yleensä 80% hereilläoloajasta pitkin tuvan lattiaa. Lattioilla pyörii myös ’hämäys-kaukosäädin’ sekä ’hämäys-kännykkä’ – tiedättehän sen yrityksen huijata lasta käytöstä poistetulla vempaimella, mutta muksu mokoma aina nopeasti tajuaa jutun juonen ja etsii aidot laitteet käsiinsä…. Phuoaah…
Mutta kaikki tämä on vain merkki siitä, että täällä asuu lapsia ja meillä leikitään! 🙂
Ruokapöydän ääreen on ilmestynyt yksi lisäistuin jo kuukausia sitten, kun keskimmäisellä pojalla käytössä ollut syöttötuoli valmistui papan korjauspajalta – poika kun rempoi tuolin hajalle taaperovaiheen vimmoissaan… Emme halunneet uutta syöttötuolia, sillä tämä vanha on yksinkertaisesti niin kaunis, joten huokaisin helpotuksesta, kun tuolin sai vielä niputettua kasaan ja mielestäni siitä tuli entistä ehompi!
Makuuhuoneemme on niin ikään yhä neidin kanssa jaettu tila. Suunnitelmissa on ollut jo tovin huoneiden vaihtamisurakka, mutta tässä on kieltämättä ollut kaikenlaista muutakin työlistalla, joten homma on ollut vain pohdinnan tasolla.
…Isommalle pojalle olisi tarkoitus järjestää uutta huonetta, sitten keskimmäinen siirtyisi isomman nykyiseen huoneeseen, me miehen kanssa valtaisimme keskimmäiset nykyisen huoneen ja neiti saisi tuon meidän kammarin omakseen. Eli neljän huoneen muutostyöt siis tiedossa!
Nyt neidin täyttäessä vuoden olen vähitellen alkanut jopa haaveilemaan hänen siirtymisestään eri huoneeseen – en ole vuoteen voinut esimerkiksi lukea kirjaa nukkumaan mennessä, koska neiti heräisi lukulampun valoon… Toisaalta myös haaveissa saada uusi, siro ja kevyt vaaterekki uuteen makuuhuoneeseemme, mikä nyt puuttuu kokonaan – pinnasänky vei kamaristamme rekin tilan ja kaikki vaatteet ovat nyt viikattuna kaapissa, jopa mekot!
Keittiössä vielä hetken yläkuvan mukaiset tunnelmat. Varastossa pahvilaatikossa odottelee kaksi String -hyllykköä, joista tarkoitus koota tuohon seinälle kolmeen riviin hyllytasot.
…Jos tietäisin missä mies säilyttää porakonetta ja teräsarjaa, olisin jo itse ottanut vanhat hyllyt alas ja mallannut uusia paikoilleen…
Haaveilen siis kevyemmästä ilmeestä keittiöön ja käytännöllisemmistä avohyllyistä; nykyiset karheapintaiset raakalautahyllyt ovat tuskastuttavan hankalat pitää puhtaana pölystä ja hieman kupera pinta tuo omat haasteensa tavaroiden asetteluun…
Toivelistalla myös arjen lempimukien saaminen kauniisti esille ja käsille avohyllyille.
Yksi huomattava ero tämän taaperomme ja isoveljien välillä on se, että pojat eivät ole koskaan kiskoneet tavaroita pöydiltä tai remponeet huonekasveja lehdistä. Kaapit ja vetolaatikot on luonnollisesti aina kiinnostaneet ja niiden sisältö on tyhjennetty lattioille, mutta neiti on näistä lapsista ainoa, jota kiinnostavat juuri kaikki ne asiat, joihin EI saisi missään nimessä koskea – eli ne ÄIDIN tavarat…
….Välillä saatan kuulla miehen huudahduksen yläkerrasta,
kun neiti kiskaisee vaikka koko kasvin irti ruukusta!!
Rauhaisasta ja aurinkoisesta luonteestaan huolimatta neiti osaa olla melkoinen sähikäinen ja erityisesti nopea liikkeissään. Monta kertaa olen joutunut jälkikäteen toteamaan, että ’niin, olisihan tuo pitänyt osata arvata’, kun siivoilen alas kiskottujen tavaroiden palasia tai kaivan huonekasvin lehteä neidin poskesta jemmasta…
Remonttia tehdessä ja menneen reilun neljän vuoden aikana kotia sisustaessa ei käynyt mielessäkään, että näissä huoneissa vielä taaperoinen tulee touhuamaan! Monia valintoja remontissakin tuli tehtyä ajatuksella, että vauva-ajat ovat ohi tästä perheestä ja lapsemme ovat melko isoja. Nyt on jouduttu rakentamaan porttia portaikkoon, muuttamaan yläkerran suihkutila vaipanvaihtopisteeksi, muokkaamaan olohuoneeseen leikkinurkkaus…
Ja toisaalta juuri totesin toiselle äidille (ehkä eniten itseäni tässä arjen kaaoksessa lohduttaen),
että jotain on pielessä, jos ei lapsiperheen kotona eläminen näy!
Viikon kuluttua vietämme kodissamme kaikkien kolmen lapsen yhteissynttäreitä (1v + 7v + 14v) kummien ja mummien ja perheystävien kanssa.
Voi miten olenkaan kaivannut näiden kummallisten aikojen keskellä hetkeä,
kun voimme taas näin kokoontua yhteen juhlimaan ja vaihtamaan kuulumisia!!
…Sitä ennen pitäisi koko yläkerta pöllyttää läpikotaisin – kevätaurinko on armoton!
Lisäksi talvilomareissun jäljiltä on edelleen verannalla ulkovaatteet hujan hajan, oma matkalaukkuni yhä purkamatta ja levällään tv-huoneen lattialla, saareke klassinen kaatopaikka (miten helppoa saarekkeen päälle onkaan ohi mennessä laskea KAIKKI käsistään!!), sohva kissan karvaama ja en edes uskalla muistella, koska viimeksi olen ehtinyt tarttua moppiin…!!
Notta sinällään näiden yllä olevien valokuvien katseleminen on hyvin terapeuttista – siellä kaaoksen alla on jossain jemmassa se oma rakas, kaunis koti – ja motivoivaa. .
..Ja toisaalta hyvä muistaa, että kuvakulman rajaaminen on nopein keino saada aikaan siisti koti!! 😀
Aurinkoa, lepoa ja kevätsiivousintoa sinne sinunkin viikonloppuun!
