Ensimmäinen merkki syksyn saapumisesta on nuohoojan ilmestyminen kotiovelle. Puunausta ja puhinaa seuraa tulen rätinä pönttöuunissa. Seuraavaksi ilmestyy kesän ulkona pääasiallisesti majaillut kissa: asettuu pönttistä lähimpään sohvan nurkkaan eikä liikahda siitä juurikaan ennen kevätauringon lempeää lämpöä.
Ensimmäinen vakava syksyn merkki on kasvimaan raivaamisen sekä kasvihuoneen siivouksen aloittamisen suunnittelu, ja sittemmin sen itse toteutuksen siirtely illasta ja viikonlopusta seuraavaan – kunnes joka vuosi, muka aina yhtä yllättäen, pamahtaa lumi maahan ja piilottaa armollisesti kaiken tekemättömän pois silmistä.
…Myös auringonkukkapellon nahistuminen ruskeansävyiseksi vyöhykkeeksi nuokkuvine varsineen on selkeä merkki siitä, että oli ja meni – alkusyksy siis!
Tänä vuonna myöhästyin täysin auringonkukkien sesongista – tai sitten se ei oikein kunnolla ehtinyt edes alkaakaan… En tiedä oliko kuiva ja kuuma kesä syypäitä, mutta tuntui, että jokainen näkemäni auringonkukkapelto Mäntsälän alueella oli jotenkin väsähtänyt; kukinnot pieniä ja kuivakoita, varret jo valmiiksi hieman ruskeita.
Koetin kärrykävelyllä tovi sitten hakea etuovelle muutamia auringonkukkia tuomaan väriä tähän syksyyn, mutta totesimme lasten kanssa, ettei pellosta löytynyt juuri lainkaan edustuskelpoisia kukkasia. Päädyimmekin keräämään erilaisia heiniä, sekä auringonkukkien seassa kasvavia yksittäisiä kauran varsia.
…Mies oli kotona aivan kauhuissaan, että ’et kai sinä kenenkään kaurapellosta käynyt näitä keräämässä?!’ Pieni oli siis luotto miehellä, että tietäisin maaseudun käyttäytymissäännöt…
Kuivakasvien – heinien ja kaurojen – maljakoksi istui luontevasti uusin löytöni; 1,50€ hankinta Tokmannin alehyllystä.
Kauan kaupassa seisoinkin maljakko kädessäni. Tiesin, etten tarvitse enää ainoatakaan maljakkoa, niitä kun löytyy jo kaapillinen ja osan olen vienyt jo varastoonkin, mutta toisaalta tämän maljakon muotokieli huusi vanhan talon tunnelmaa!
Kuin vintage-löytö mummolan ullakolta!
…Myös hyvin kilpailukykyinen hinta edesauttoi ratkaisun tekemistä…
Toisaalta tiesin, että jos maljakko ei löytäisi paikkaansa kodistamme, olisi se täydellinen joululahja parhaalle ystävälleni. …Tosin se juna meni jo, tämähän on nimittäin täydellinen!
Olen alkusyksyn mittaan käynyt valtavasti läpi tavaroita, tonkinut kaappeja ja karsinut turhaa roinaa kierrätykseen – ja ihan roskiin. Miten paljon tarpeetonta tavaraa ihminen voikaan jemmata?!
Ehkä tämä karsiminen ja sitä kautta kodin selkeyttäminen on hyvin fyysinen tapani koettaa saada hieman järjestystä tämän syksyn kaaokseen; marraskuun loppuun mennessä täytyy saada valmiiksi niin yksikköni budjetti ensi vuodelle kuin erään isomman projektin laskelmat, sekä palauttaa kaikki koulupaperit.
Hyvässä lykyssä joulukuussa olen saanut syksyn puserrukset valmiiksi niin töissä kuin koulussakin – ja kädessäni on vuoden ponnistelun jälkeen uusi tutkinto!
…Tässä vuoden mittaan olen kironnut, että työn ja opiskelun yhdistäminen lapsiperhearkeen teinin, uhmaikäisen ja taaperon kanssa on sulaa hulluutta… Ja silti löysin kaikkein kiireisimmän ajanjakson keskellä itse googlaamasta jo seuraavaa koulua ja tutkintoa…! Minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa…
Mutta jos nyt ensin saisin itseni flunssasta paranneltua ja vietyä maaliin keskeneräiset hommat!
Iloa tällä hetkellä siis arkeeni tuottaa pienet kauniit yksityiskohdat kaiken kiireisen kaaoksen keskellä – kuten tämä syksyinen kuivakimppu ja uusi maljakko.
…Nurkka ja kaappi – ja projekti – kerrallaan järjestyy asiat aina!
