Heinäkuun puolessa välissä, reilut puolitoista vuotta Villa Kotirantaan muuttamisen jälkeen, saimme vihdoin terassin talon pihan puoleiselle seinustalle.
Koska talomme sijaitsee rinteessä, jonka pohjoinen seinusta rajautuu hiekkatiehen yksikerroksisena ja eteläinen seinusta aukeaa pihalle päin kaksikerroksisena, on myöskin terassimme mallia parveke.
Terassi alkaa aivan itäreunasta taloa ja päättyy hieman viimeisten olohuoneen isojen ikkunoiden jälkeen. Sen alle sijoittuu betonista valettu – ja yläterassin lattian muodossa katettu – ’alaterassi’, eli vilvoittelutila saunaosaston ja kodinhoitohuoneen yhteyteen.
Mies vielä taitavana rakentajana teki alaosasta sateelta suojatun, eli yläterassille satava vesi valuu terassilaudoituksen alle asennetun kattopellin kautta terassin ulkolaidalla olevaan ränniin. Arvatkaa kuinka onnellinen on tämä perheen pyykkivastaava, joka voi jatkossa sateelta suojaan jättää pyykit – tai vaikka pestyt matot – ulos kuivuman!
Isompi poika yllättyi aluksi, kun näki terassin rakentuvan ja hahmotti sen koon. Kieltämättä itseäkin hieman mietitytti, että olisiko pienemmällä pärjätty, mutta kun saimme nostettua kaikki jo edelliseen kotiin hankitut puutarhakalusteet (8 hengen ruokailuryhmä sekä kulmasohva sohvapöytineen) paikoilleen, sekä keväällä ostetun riipputuolin, tuntui 25,8m2 juuri sopivan kokoiselle.
Pituutta terassilla on siis 8,6m ja syvyyttä 3m.
Tekemistä terassin suhteen riittää vielä ensi kesällekin; kaiteet ovat nyt tilapäiset ja tilalle on tulossa tuon talomme tummanharmaan sävyn (RR23)mukaisesti maalatut rimat. Samainen rimoitus on tulossa myöhemmin myös etuoven sisäänkäynnin yhteyteen.
Lisäksi portaat terassilta pihalle ovat vielä suunnitteluvaiheessa, ja niiden toteuttaminenkin odottelee pihaan vielä tulossa olevia viimeisiä muokkaustöitä.
Näillä näkymin portaat tulevat laskeutumaan terassin itäreunasta (missä on nyt ruokailuryhmä), viistoten viereistä varasto- ja kanalarakennusta ja laskeutuen hiekkalaatikon kupeeseen. Tuo on nimittäin tämän pihan osan hukkatila, jolle ei oikeastaan ole mitään muuta hyödyllistä käyttöä keksitty.
Tämän kesän sisustus terassilla on kyllä niin karsittu, ettei sitä oikeastaan voi edes sisustukseksi sanoa!
Koska terassin käyttöönotto ajoittui heinäkuun puoleen väliin, totesin (itselleni, sisäiselle kodinsisustajalleni) tyynesti, että tämä kesä mennään näin ja ensi keväänä teen terassista kesäparatiisin koko perheelle!
Haaveilen jo ihanista hämärtyvistä syysilloistakin terassin sohvalla köllötellen. Noihin tunnelmiin haluan tulevaan kaiteeseen ripustaa ne sellaiset Ikean UTSUND -henkiset valosarjat, tuoda sohvalle muhkeita tyynyjä ja pehmeitä vilttejä.
Ja kesäkukkia! Niitä tulee ensi kesänä koko parveke olemaan täynnä!
Tänä vuonna siirsin terassille samettiruusuruukkuja puutarhasta, sekä kannoin auringosta nauttimaan suurimman osan tuvan viherkasveista, mm. kiinanruusut, bougainvillean, jukkapalmun ja traakkipuut. Ne ovat nauttineet näistä heinäkuun lopun helteistä ja ovat saaneet olla öisinkin ulkona, mutta nyt nämä lähipäivien viilenevät säät saattavat tehdä lopun kasvien ulkoelämästä…
Terassin valmistuminen on tuonut kotiimme yhden huoneen lisää!
Lähes joka aamu olemme syöneet aamiaisen ulkona – tosin viime päivinä jo aamuvarhain on auringossa ollut aivan liian kuuma olla – ja hieman pilvisinä hetkinä istuneet myös ruokailemaan terassin pöydän ääreen.
…Ensi kesäksi hankinta listalla onkin auringonvarjo ruokailuryhmän ylle…
Myös pienempi poika on saanut enemmän vapautta mennä ja touhuta yksin pihalla, sillä ennen terassia oli huomattavasti haastavampaa seurata hänen touhujaan tuvasta käsin. Nyt olen välillä istahtanut terassille kirjan ja kahvikupin kanssa, kun poika on itse tahtonut mennä alakerran kautta yksin hiekkalaatikolleen!
Vielä, kun saamme ne portaat terassilta hiekkalaatikolle, niin elämähän on jo melkein yhtä juhlaa! 😀
Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita!
Nautitaan näistä lämpimistä, aurinkoisista hetkistä! Elokuu odottelee jo kulman takana…
Teillä on ihanan kotoisen sisustuksellinen terassa olematta liian ”avotakkamainen”. Istuskelin juuri tuollaisessa roikkuvassa korituolikeinussa Tampereella eräässä kirjakaupassa tyttäreni valitessa penaalia… ja päätin haluta samanlaisen itselleni.
Voi kiitos! <3 Vielä tässä työtä hieman riittää, että saadaan se tummalla rimalla toteutettu kaide paikoilleen, mutta kovasti luotan siihen, että tunnelma pysyy kotoisana ja rentona tumman kaiteenkin kanssa. 🙂
Tuo riippuva korituoli on paras terassikaluste, missä olen ikinä istunut! Suorastaan kilpailu aina käynnissä, kuka siihen ehtii istumaan - näitä voisi siis hankkia terassille melkein oman jokaiselle... 😉 Pienin mahtuu käpertymään tuoliin vaikka päiväunille ja itsekin köllöttelen siinä usein unen rajamailla. Suosittelen siis!