Kuten syyskuussa vanhan bogin puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua – jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.
Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.
Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä!
Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.
Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! …Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan – ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän…
Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan portaikon väliin – siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.
Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat – huonekasveja lukuun ottamatta – ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.
Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.
Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä…
Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.
Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.
Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä…! 🙂
Koetan siis – hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla – konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.
Tiedättekö mikä on tavoitteeni?
Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !
Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.
…Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja – ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia…! 🙂
Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.
Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.
Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta – ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.
Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!
Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!
Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat – ja ovat helposti käyttöön otettavissa – tuonne suureen kaappiin.
Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!
Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!
Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit – tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.
T Ä Y D E L L I S E T !
Mitkä ihanat ruskean sävyt!
Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen ’perhealttariin’ – tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta – valokuville punertavan sävyiset kehykset.
Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme.
….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes – enkä varsinkaan – helpomman siivoamisen nimissä!
Aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille!
Verу great post. I just discovered үouг weblog and wanted to cover thаt І’ve reɑlly enjoyed browsing your log posts.
No matter tһe reason Ill be subscribing tօ your feed and I really hope yoս might be submitting oncе more soon! http://chojnow.pl/news/news/view/id/9561