Lokakuu on ollut kaikkea muuta kuin hiljainen ja rauhallinen ajanjakso – toisin kuin blogipostausten määrästä voisi päätellä…
Syksy on ollut täällä Mäntsälän nurkilla yllättävän pitkä ja lämpöinen, joten valtava määrä syystöitä venyi tänne lokakuun loppupuolelle asti – ja jatkuu edelleen.
Sisätiloissakin on puuhasteltu yllättävän paljon! Viimeisen kuluneen kuukauden aikana on möbleerattu huonekaluja tiloista toiseen, sillä taloon kannettiin hieman uusia vanhoja kalusteita ja niille täytyi luonnollisesti tehdä tilaa järjestämällä aikaisempia huonekaluja uudelleen.
Ehkä suurin möbleeraus on tapahtunut vanhempien kammarin, tuvan ja verannan välillä, kun vaaterekki purettiin pois ja vanha senkki siirrettiin kammarista verannalle. Verannalta puolestaan piti siirtää tieltä pois puusohva tuvan puolelle ja tuvasta taasen kannettiin isompi ruokapöytä verannalle ja korvattiin se pienemmällä pirtinpöydällä. Täysin uusi ilme kaikissa kolmessa tilassa!
Viime viikonloppuna tartuin vihdoin viimeisimpään haasteeseen eli pienemmän pojan huoneen möbleeraukseen. Poika oli yökylässä mummulassa, joten koko lapsivapaan aamupäivän kannoin huonekaluja, keräsin Legoja lattioilta, järjestelin leluja, imuroin ja moppasin…
…Hieman erilainen vapaa-aamu, kuin olisin uskonut, mutta minkäs teet, kun inspiraatio vihdoin iskee – ja aikataulullisesti on mahdollista tarttua toimeen!
Suurin haaste meidän 5v pojan huoneessa oli
parvisängyn alla oleva työpöytä.
Kyseinen sänky oli aikoinaan isomman pojan käytössä hänen ollessaan palttiarallaa eskari-ikäinen ja sänky siirtyi varastoon, kun muutimme vuokralle Villa Kotirannan remontin alkaessa 2015. Isommalla pojalla, joka on luonteeltaan hieman – miten sen nyt muotoilisi – pedantimpi, pysyi pöytä järjestyksessä, joten rohkeasti päätimme kokeilla parvisänkyä huoneeseen taannoin kasatessa, josko meidän pienelle kuvataiteilijan alulle iso pöytätila olisi avuksi maalaus- ja askartelutouhuissa.
….Aika nopeasti sitten huomasimme, että pienempi poika on yhtä mahdoton pöytäpinnan siistinä pitämisen suhteen, kuin äitinsäkin…! Minulla ei toki ole paljoa sanomisen varaa, sillä oma työhuoneeni näyttää aika lailla samalle, kuin pojan työpöytä pahimmillaan…
Alla olevasta IG-päivityksestä löydät valokuvan parvinurkkauksen lähtötilanteesta (kuva 2, nuolilla voit selata kuvia sivusuunnassa).
Päätimme siis miehen kanssa, että luovutaan vielä toviksi pöytätasosta ja kokeillaan sitä uudelleen sitten lähempänä kouluikää. Piirtäminen ja maalaaminen sujuvat kuitenkin hyvin myös keittiön ruokapöydän äärellä ja lattialle on helppo levittää askartelutarvikkeet puuhastelujen ajaksi.
Jotta saisimme mahdollisimman ison
lattiapinta-alan vapaaksi lastenhuoneen leikkejä varten,
siirsin pojan lukunurkkauksen parven alle.
Tuunasin tuon ’sohvan’ pojan aiemmasta sängystä (joka on siis aikoinaan isommalle pojalle Ikeasta ostettu ja välissä toisellakin pojalla sänkynä toiminut ennen pienemmälle pojallemme nukkumiskäyttöön palaamista – ja nyt jatkaa elinkaartaan lastenhuoneen sohvana) ja selkänojana siinä toimivat äitini isotädiltään perinnöksi saamien nojatuolien selkäosat.
Parvisänky on siis puhtaasti nukkumista varten ja kaikki päiväaikainen köllöttely tapahtuu tuossa alasohvalla. Meillä on periaate, ettei sänkyyn mennä päivävaatteilla, ellei petivaatteiden päällä ole päiväpeittoa – ja voin sanoa, että – kuten kuvistakin näkyy – en todellakaan petaa, saati oleta 5v petaavan tuota parvisänkyä päivittäin!
Viritin sohvan ylle kaapista löytyneen valosarjan tuomaan iltaisin pehmeää valoa huoneeseen – toimii hyvin myös yövalona nukkumaan mennessä, sillä valosarja toimii ajastimella ja sammuu itsestään pojan jo nukahdettua.
Lukunurkkauksen alle piiloutuu laatikoihin ja koreihin kaikenlaista ”tuiki tärkeää” tavaraa, kuten Legojen kasausohjevihkot (joista haaveilen raaskivani luopua, sillä kaikki ohjeet löytyvät ilmaiseksi Lego -merkin nettisivuilta ja poika osaa tabletin avulla seurata sähköisiä ohjeita), pikku-ukot ja muut minifigurit, askartelutarvikkeita ja sekalaisia leluja, joilla vielä leikitään kovasti, kun muistetaan välillä laatikkoon kurkistaa.
…Toki nyt, kun kotiimme saapui haaveilemamme robotti-imuri, unelmoin lastenhuoneesta, missä leluille löytyisi muukin säilytystila, kuin sohvan alunen… Palaan tuohon robotti-imuriin erillisen postauksen myötä, kunhan saamme viikon-kaksi siitä ensin käyttökokemusta, niin voin paljastaa kaikki hyödyt ja haasteet – niitäkin on jo löytynyt muutamia!
Alla olevasta IG-kuvasta näkyykin sohvan aikaisempi paikka huoneen vastakkaisella seinustalla – tila, joka otettiin niin ikään möbleerauksen kautta tehokkaampaan käyttöön.
Psssst!
Kuvia tämän nurkkauksen muodonmuutoksesta
tulossa seuraavassa postauksessa!
Pehmoleluja tällä herralla on enemmän kuin laki sallii, eikä juuri mistään olla lainkaan valmiita luopumaan… Osa on minun omasta lapsuudesta mukana kulkeneita, osan isoveli on pienempänä saanut, mutta veljelleen sittemmin lahjoittanut ja suurin osa taitaa olla sitten lahjaksi saatuja. Erityisesti äitini on erikoistunut lahjomaan pienintä pehmoleluin – ne rakkaimmat unikaverit ovatkin mummon ja ukin joulu- tai synttärilahjaksi antamia.
Alla olevan valokuvan (vasemmalla puolella) pikkuinen siili on isomman pojan pikkuveljelleen ostama unilelu, kun vielä odotin nuorempaa syntyväksi. Siili on siis seurannut pikkuveljen kasvua jo pinnasängyssä vietetyistä ensimmäisistä päivistä lähtien.
Saman kuvan oikean reunan pehmopallerolelu on taasen ihanalta perhepäivähoitajalta syntymäpäivälahjaksi saatu muisto.
Vaikeahan noista pehmoista olisi luopua,
kun lähes kaikkiin sisältyy jokin tunnelataus
rakkaista hetkistä ja ihmisistä.
Parvisängyn vieressä sijaitsee pojan huoneen tehokkain säilytystila – kymmenisen vuotta vanha Ikean Lack -hyllykkö. Ostin hyllykön aikoinaan isomman pojan huoneeseen Lahden kolmiooni ja se on siirtynyt kolmen kodin kautta isomman pojan käytössä, päätyen lopulta Villa Kotirantaan muuton yhteydessä pienemmän pojan huoneeseen.
Ristiriitaisin tuntein katselen tuota hyllykköä nykyisin lähes päivittäin…
Se on maailman kätevin säilytystila niin kirjoille, lautapeleille kuin leluille, kuten mm. Dublo -legoille, jotka saa piiloon – ja toisaalta helposti käyttöön – Ikean kangaslaatikoissa alahyllyille.
Mutta se on myös melkoinen möhkäle tuolla lastenhuoneen nurkassa!
Haaveilen tälle seinustalle eriparisista kierrätyshyllyistä yhtenäiseksi maalattuna toteutetusta avohyllyköstä, jossa voisi säilyttää kirjat. Pari kolme huomattavasti syvyydeltään kapeampaa hyllyä ajaisi jo asian.
Avohyllyjen alle voisi sitten vaihtaa vaikka kaksi Ikean EKET -kaapia ovin tai kaksi EKET -hyllykköä 4:llä lokerikolla (tämä meillä kovassa käytössä kodinhoitohuoneessa ja ostin sinne juuri toisen samanlaisen lisäsäilytystilaksi mm. puhtaalle pyykille), ellei sopivaa kevytlinjasta hyllykköä löytyisi käytettynä Torista.
Lautapelit meillä mahtuisi alakerran pelihuoneen lautapelikaappiin, jolloin säilytettävää olisi vähemmän pojan huoneessa, mutta nämä eniten käytetyt pelit ovat vähän kuin unohtuneet tänne tilaan, missä niitä on myös viimeksi käytetty.
Omaa kirjahyllyäni alakerrassa en ikinä voisi edes harkita järjestäväni värijärjestykseen,
sillä rakastan kirjahyllyssä järjestelmällisyyttä!
Omat kirjani ovat hyllyissä genren mukaan (eri hyllyillä elämänkerrat, pohjoismaiset dekkarit, suomalainen kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus…), sekä järjestettynä genren sisällä kirjailijoittain ja – tietenkin, daah – teokset julkaisujärjestyksessä. …Tarkoittaa siis sitä, että kun uusi kirja saapuu kotiin, alkaa joka kertaa kirjahyllyn möbleeraus – touhu, jota voin nykyisin jo ihan avoimesti paljastaa rakastavani!
Lastenhuoneessa taasen kirjat ovat hauskannäköiset värijärjestyksessä, ja poikakin jaksaa ylläpitää kirjahyllyn järjestystä, koska kirjojen paikalleen laitto väreittäin on lähes leikki hänelle.
Pojan toiveesta hänen huoneeseen on hankittu myös paljon huonekasveja. Jos erehdyn piipahtamaan Plantagenissa hänen kanssaan, on hän kerännyt aina kärryyn lajitelman pikkukasveja!
Huoneen ikkunat suuntaavat etelään, joten osan huonekasveista olen voinut asetella niin ikkunan viereiseen hyllykköön, kuin kauempana ikkunasta oleville seinustoille. Toki ikkunalautakin on aivan täynnä herran omia kasvejaan…
Äkkiseltään sanoisin,
että kotimme yli sadasta huonekasvista
yli 10% löytyy pienemmän pojan huoneesta.
…Ja vastaavasti isomman pojan huoneesta ei löydy ainoatakaan, johtuen päätyhuoneen ikkunoiden sijainnista itäseinustalla – sekä faktasta, että nuoren huoneessa tuntuu aina olevan kaihtimet kiinni, ellen minä käy niitä auki kääntämässä… Joku varjoisan seinustan huonekasvi olisi kyllä mukava löytää hänenkin huonettaan piristämään.
Jos haluat kurkata, mille tämä nurkkaus
pienemmän pojan huoneesta näytti aiemmin,
niin alla olevasta postauksesta löytyy valokuvia!
…Ehtihän tuo aikaisempi järjestys olla näköjään jopa reilun vuoden palttiarallaa samanlainen ennen tätä viime viikonlopun möbleerausta – mikä on tässä taloudessa jo melkoinen ennätys!
Huomenna tuloillaan jatko-osaa tälle postaukselle, jossa kurkistetaan puolestaan parvinurkkauksen vastapäätä olevalle seinustalle ja mm. lelujen ja Legojen säilytysratkaisuihin.
Tuo nurkkaus valkoisine hirsipaneeleineen on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin tämä aurinkoisen keltainen puolisko huoneesta – ja silti kokonaisuus toimii!
Ehkä koetankin IG-storyn puolelle
napata jossain välissä vaikka videon,
jossa pyörähdetään lastenhuone ympäri!
Aurinkoa sinne syksyiseen viikkoon teille – tällä ollaan itse asiassa sairaslomalla ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna, joten ulkoilusta syyssäässä saan itse vain haaveilla…!
Siis miten ihana huone! Mulle olisi lapsena ollut unelma, jos omassa huoneessa olisi sängyn lisäksi ollut köllöttelysohva (toki tuo unelma näin aikuisena yksiössä asuvana on edelleen jokseenkin kaukainen). Mutta oikeasti mun silmä jokaisessa kuvassa tarttuu vaan nurkan Tikruun ja Puhiin <3
Poika totesi pari päivää sitten, että hän rakastaa huonettaan – eli taisi muutos olla mieluinen myös lapselle. <3 Eilenkin illalla käperteli sohvallaan katsellen piirrettyjä. Tällainen ratkaisu voisi olla hyvä vielä koululaisellakin, sillä yökylään tuleville kavereille olisi helposti pedattavissa sohva sängystä! Itselläni oli lapsena aina välillä 2x80cm parisänky huoneessani (äiti oli niin ikään kova möbleeraamaan....), mikä oli silloin ihan parasta, kun ystävä jäi yöksi. 🙂