Yhdeksän kuukauden muhittelun se vaati, mutta viimein käsissäni on ikioma, omanlainen Getter -neulepaita!
Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi viime vuoden uudenvuodenaattona lahjakortin paikalliseen kangas- ja lankakauppaan, Kimmiin. Hän oli seurannut viime syksyistä ahertamistani neulepaitojen parissa ja ilmeisesti saanut kiinni siitä ilosta, jota neulominen – ja erityisesti hieman työläämpien neuletöiden valmiiksi saaminen -tuottaa, sillä hän sivulauseessa, muka vaivihkaa, kysäisi syntymäpäivieni alla, paljonko keskimäärin yhden villapaidan langat maksavat.
…Jännästi samaisella summalla kirjattu lahjakortti löytyikin syntymäpäivänäni kääreistä.
Malli syntymäpäivälahjaneuleelle oli melko helppo valita; Novitan Kaarrokeneuleet -lehdestä löytyi kaunis GETTER -neule, jota olin ihastellut lehden ilmestymisestä lähtien. Tosin en tahtonut neuloa villapaitaa Seitsemän Veljestä -langasta, kuten ohjeessa, vaan jostain hieman pehmoisemmasta langasta.
Reilut puoli vuotta meni ihmetellessä – ja erityisesti lapsivapaata hetkeä odotellessa, jolloin pääsisin Kimmiin hypistelemään lankoja paikan päälle aivan kaikessa rauhassa.
Heinäkuussa lopulta jätin muksut miehelle ja totesin, että nyt on aika edetä asian kanssa – lahjakortinkin viimeinen käyttöpäivä alkoi uhkaavasti olla käsillä… Palasin pitkän tovin jälkeen kotiin suuren kangaskassin kanssa, sillä sen kerran, kun pääsin rauhassa käsityöostoksille, tarttui mukaan lankojen ohella myös kaikkea muutakin pitkään jo ostoslistalla ollutta; kerroslaskuri puikoille, silmukkamerkkejä, silmukkapitimiä, parsinsieni, langanohjain kahdelle langalle…
Lankojakin löytyi lopulta niin omaa villapaitaa varten, kuin kahteen neuleeseen taaperolle; pörröinen villapaita onkin jo valmis ja kovassa käytössä, neuletakki odottelee vielä hihojen neulomista. Keskeneräisestä neuletakista löytyykin kuva täältä.
Omaan villapaitaan valitsin lopulta ihanan pehmoista Drops Lima -lankaa neljässä eri värissä; pääsävynä oikein kaunis syvä murrettu punainen ja kuviossa käytin vaaleaa ja tummaa harmaata, sekä hitusen vihreää.
Totesin Drops Liman olevan paksuudeltaan lähes identtinen Seitsemän Veljestä -langan kanssa, eikä ohjetta tarvinnut lainkaan säätää langanvaihdoksen myötä!
Vaikka langanvaihdoksen vuoksi ei ohjetta tarvinnut soveltaa, tein kuitenkin muutamia muutoksia niin omasta tahdostani kuin hieman olosuhteiden pakostakin.
Ensinnäkin toivoin villapaitaa, joka sopisi kauniisti esimerkiksi farkkujen kanssa töissä käytettäväksi, eli hieman lyhyempää mallia, joka istuisi kauniisti eikä roikkuisi takapuolen yli. Päädyinkin lyhentämään neuletta hieman, mutta säilytin silti helman kaarevan muodon neuleen takakappaleella – neule onkin hieman pidempi takaa kuin edestä.
Toiseksi jouduin vaihtamaan alkuperäisen ohjeen pitkät resorit hihoissa hieman lyhyempiin ja korvaamaan osan resorin pituudesta harmaasävyisellä kuvioneuleella, jonka pyöräytin lennossa omasta päästäni. Olin jo ehtinyt saada toisen hihan kokonaan valmiiksi, kun toista hihansuun resoria neuloessa punainen lanka loppui kesken! (Kuva tilanteesta tässä) Nopea pyrähdys Kimmiin, mutta lanka olikin jo loppu… Kirjoneuleen jälkeen hihojen pituus on ohjeen mukainen, mutta resori tosiaan hieman lyhyempi, mikä osaltaan muuttaa hieman – ei pelkästään hihan vaan myös – koko villapaidan ilmettä.
Tuo Novitan Kaarrokeneuleet -lehti on muuten ostos, josta olen edelleen niin onnellinen! Ihan muutaman muunkin ohjeen olen jo merkannut työlistalle…
Kävin kurkkaamassa Novitan verkokaupasta, että kyseinen lehti on varastosta loppu, mutta jos jota kuta lehti edelleen kiinnostaa, niin ainakin googlaamalla IlonPolku -verkkokaupasta näyttäisi lehteä edelleen saavan.
Villasukkalehtiä en ole vielä kertaakaan intoutunut Novitalta ostamaan, koska minulla on niin syvään iskostettuna mummon perusohje, jota soveltamalla olen saanut aikaiseksi villasukat vauvasta vaariin – ja kuviot sukkiin olen keksinyt itse. Jotenkin mielenkiinto ei vain ole riittänyt syventyä sukkaohjeisiin, mutta toisaalta voihan se olla, että haalin noita sukkalehtiä myöhemmin kirpputoreilta vastaan tullessa, sillä enhän pari vuotta sitten voinut kuvitella neulovani villapaitoja – saati toteuttavani niitä ohjeita seuraten!
…Tämä taitaa olla sitä henkistä kasvua iän karttuessa…!
Ai että, miten onnellinen olen tästä uusimmasta neuleestani!
…Kovasti jo odottelen, että tämä flunssa viimein antaisi periksi, ja pääsisin ottamaan neuleen käyttöön arjessa. Olen täällä nyt muutaman päivän pyörittänyt sairastupaa, kun tytön kanssa molemmat saimme oikein ihanan ärhäkän syysflunssan. Tänään vihdoin ollut ensimmäinen päivä molemmilla ilman kuumetta, mutta lämpöä silti ja niin maan perusteellinen räkätauti…! Alkaa olla jo hieman takki tyhjä – molemmilla, luulisin…
Joten puolimakaavaan asentoon lepoon pakotettuna sain vihdoin pääteltyä ne viimeisetkin langat neuleesta – kirjoneuleiden kirottu puoli – ja viimeisteltyä neuleen käyttökuntoon.
Hopeareunus siis tässäkin tummassa pilvessä!
